Alkuperä: Eurooppa
Valmistusajankohta: 1900-luvun alku
Kunto: Käytön ja ajan jäljet näkyvät. Ajanmukaista kulumaa / patinaa
Muuta: Rujon tyylikäs post-apokalyptinen miekkailumaski. Maskin kun laittaa tossukiekon maalivahdille päähän, niin ei vastustaja uskalla edes yrittää maalin tekoa. Aurinkoisena päivänä tällä saisi aikaan muodikkaat rusketusraidat.

Miekkailun historiaa

Miekan ja miekkataistelun historia on vuosituhansia vanha ja sotaisa. Välineen tunsivat jo assyyrialaiset ja babylonialaiset, ja Suomenkin pronssikauden kalmistoista on löydetty miekkoja. Varhaiskeskiajalla, ritariaikana, miekat olivat raskaita leveäteräisiä kahden käden aseita, joita vastaan puolustauduttiin kilvin ja haarniskoin. Teräksen laadun paraneminen kevensi vähitellen miekkoja, ja niistä tuli yhä näppärämpiä käyttää yhdelläkin kädellä. Ampuma-aseiden kehitys 1400- ja 1500-luvuilla ei syrjäyttänyt miekkoja; lähitaisteluaseena niitä käytettiin sodissa aina 1800-luvulle asti.

Renessanssihoveissa Italiassa ja Englannissa miekkailu alkoi kuitenkin kehittyä sodasta riippumattomaksi, vaikkakin silti hengenvaaralliseksi taiteeksi, jota aateliston nuoret miehet harjoittivat ahkerasti. Huomattakoon, että aikoinaan vain aatelisilla ja myöhemmin yliopistojen opiskelijoilla, eräänlaisella hengen aatelilla, oli oikeus kantaa miekkoja. Varsinaisia koulukuntia syntyi kuuluisien opettajien ympärille. Nämä maîtret väittivät usein osaavansa voittamattomia miekkailuliikkeitä, joiden salat paljastettiin vain vaitioloa vannoneille oppilaille, tietysti maksua vastaan.

Miekkailu kehittyi edelleen etenkin Aurinkokuninkaan, Ludvig XIV:n hovissa 1600-luvulla, ja monet tuolta ajalta peräisin olevat miekkailun säännöt ja liikkeet ovat edelleen käytössä. Miekkailu, varsinkin kaksintaistelut erilaisista kunniakysymyksistä, oli kuitenkin varsin verinen harrastus: muun muassa 1500-luvun lopulla kahden vuosikymmenen aikana yli 10 000 aatelismiestä, maan kermaa, sai Ranskassa surmansa kaksintaisteluissa. Niinpä otteluita pyrittiin estämään ja niistä annettiin rangaistuksia – tuttua vaikkapa Dumas’n Kolmesta muskettisoturista. Samoin kehitettiin uusi, harjoitteluun sopivampi, terävän kärjen sijasta nuppiin päättyvä miekka, floretti. Miekkailun sääntöjä ja varustusta kehitettiin edelleen 1600- ja 1700-luvuilla. Urheilulajiksi se alkoi muuttua 1800-luvun lopulla, kun kaksintaistelut kiellettiin vähitellen kaikkialla Euroopassa. (Lähde: SUOMEN MIEKKAILU- JA 5-OTTELULIITTO)