Alkuperä: Venetsia, Italia
Valmistusajankohta: 1900/2000-luku
Mitat: Korkeus 19 cm, leveys 13 cm ja syvyys 10 cm (tehty lapselle)
Kunto: Hyvä, pinnoissa pientä kulumaa / patinaa.
Muuta: Järkyttävän hieno ja yksityiskohtainen ”kuoleman” naamio, valmistettu käsityönä Italian Venetsiassa. Erikoiseksi naamion tekee se, että se on valmistettu lapselle. Naamio on erittäin korkealaatuista käsityötä ja sen yksityiskohdat ovat poikkeuksellisen hienot.

Día de los Muertos – Kuolleiden päivä

Kuolleiden päivän alkuperä voidaan yhdistää varhaisten intiaanikansojen, kuten asteekkien ja mayojen, rituaaleihin. Juhla, josta Día de Muertos sittemmin kehkeytyi, osui asteekkien aurinkokalenterin yhdeksännelle kuukaudelle suunnilleen elokuun alkuun, ja sitä vietettiin koko kuukausi. Se oli omistettu lapsille ja kuolleille sukulaisille. Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Amerikkaan 1400-luvulla, heitä pöyristyttivät intiaanien pakanalliset tavat. Yrityksessään käännyttää paikalliset asukkaat katolisuuteen he siirsivät juhlan marraskuun alkuun, jotta se vastaisi katolisia vainajien muistopäiviä. Juhlan synty vastaa siten paljolti halloweenin syntyä, joka oli alkujaan kelttiläisten juhla. (Lähde: Wikipedia)

Karnevaalinaamiot

Erilaiset karnevaalinaamiot ovat olennainen osa venetsialaista karnevaaliperinnettä. Naamiot kuuluivat muutenkin entisajan Venetsiaan, niitä saatettiin aikoinaan käyttää myös karnevaaliajan ulkopuolellakin osana tavallista arkea.

Naamiot antoivat ihmisille mahdollisuuden salata henkilöllisyytensä, ylittää sosiaalisen aseman tai sukupuolen asettamia rajoja ja kääntää arvoja ylösalaisin. Palvelijasta tuli herra, vallasnaisesta kevytkenkäinen hupakko – ja päinvastoin. 1700-luvun venetsialaistyyliä jäljittelevät karnevaaliasut ovat upeita, leveähelmaisia, korukivin kirjottuja ja aidoin sulkakoristein varustettuja luomuksia. Karnevaaliperinne hiipui Venetsiassa 1700-luvun lopulla Napoleonin valloituksen myötä. (Lähde: umami.fi / Liisa Vilska)