Alkuperä: Helsinki
Valmistaja: E.R.Wahlman O-Y
Valmistusajankohta: 1900-luku
Kotelo: Alkuperäinen, koko 35 x 32 x 24 cm
Hatun ympärysmitta 57 cm
Kunto: Hyvä, pinnoissa kulumaa / patinaa. Nahkakotelon kunto myös hyvä.
Muuta: Toimi Penttisen kaulahuivi ja silinterihattu säilytyskotelolla. Harvinainen kohde ja todellakin upea lahja vaikkapa herrasmiehelle jolla on jo kaikkea. Silinterin sisäosassa valmistajan merkinnät. Mielettömän hieno ja harvinainen kohde!

Toimi Penttinen

Toimi Penttinen (5. syyskuuta 1905 Joensuu – 6. syyskuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, urkuri, pianisti ja musiikinopettaja.

Penttinen kävi oppikoulua Säkkijärvellä ja valmistui Viipurin kirkkomusiikkiopistosta vuonna 1937. Viipurissa hänen opettajiinsa kuului Andrej Rudnev. Tämän jälkeen Penttinen jatkoi opiskelua Väinö Haapalaisen oppilaana. Hän suoritti Sibelius-Akatemiassa sävellysdiplomin vuonna 1943 opettajinaan Leevi Madetoja, Selim Palmgren ja Sulho Ranta. Penttinen suoritti siellä myös kapellimestarin tutkinnon Jussi Jalaksen oppilaana vuonna 1946 ja urkudiplomin Elis Mårtensonin johdolla vuonna 1947. Lisäksi hän kävi Sibelius-Akatemiassa musiikinopettajaseminaarin ja antoi käytännölliset opettajanäytteensä vuonna 1947 Suomalaisessa normaalilyseossa. Penttinen piti Helsingissä sävellyskonsertin vuonna 1942 ja urkukonsertin vuonna 1947. Myöhemmin hän soitti pianoa muun muassa säestäjän ominaisuudessa, orkesterissa ja ravintolaesiintyjänä.

Penttinen tuli tunnetuksi ensimmäisen suomalaisen urkukonserton säveltäjänä. Vuonna 1943 aloitettu teos valmistui keväällä 1950, ja sen kantaesitti vuonna 1951 Helsingin konservatoriossa Helsingin kaupunginorkesteri solistinaan Tauno Äikää. Äikää tulkitsi konserton myöhemmin myös Lahdessa ja Kotkassa. Penttisen muuhun tuotantoon kuuluvat muiden muassa orkesterisarja Pilviä (1937), sävelruno Katukuva (1936), urkusävellyksiä, kamarimusiikkia (kuten pianotrio, 1939) ja yksinlauluja. Penttinen työskenteli vuosina 1963–1971 Kotkan seudun musiikkiopiston rehtorina.

Penttisen musiikin tunnuspiirteeksi on kuvailtu sen pianistisuutta, joka ilmeni varsinkin kamarimusiikissa ja yksinlauluissa. Kotkan seudun musiikkiopistosta eläkkeelle jäätyään hänen oli tarkoitus keskittyä säveltämiseen, mutta hänen puolisonsa halvaantui eikä tämän hoidolta jäänyt aikaa säveltäjänä tai pianistina toimimiseen. Myöhemmin Penttinen meni uusiin naimisiin. Penttiselle myönnettiin director musiceksen arvonimi kesäkuussa 1972. Lisäksi hänellä oli talvisodan muistomitali (1940), jatkosodan muistomitali (1957) ja II luokan vapaudenmitali (1942). (Lähde: Wikipedia)