Alkuperä: Pohjois-Norsunluurannikko, Dan-kansa (attribuoitu)
Valmistusajankohta: 1950-1960
Provenienssi: Saksalaisen liikemiehen ja Afrikan taiteeseen erikoistuneen keräilijän kokoelma. Saatujen tietojen mukaan naamio tuotiin Länsi-Afrikasta Eurooppaan 1960-luvulla, minkä jälkeen se säilyi samassa yksityiskokoelmassa vuosikymmenten ajan ennen siirtymistään Oldin kokoelmaan
Valmistaja / signeeraus: Ei havaittuja merkintöjä
Mitat: Korkeus 42 cm (naamio-osa noin 25 cm), leveys 16 cm, syvyys 3 cm
Materiaali: Käsin veistetty puu, raffia- ja kasvikuidut, luonnonmateriaalit
Kunto: Hyvä ikäisekseen. Pinnassa voimakasta luonnollista kulumaa, käyttöpatinaa, tummumista ja kuivumisen jälkiä. Raffiakuitu säilynyt poikkeuksellisen runsaana. Takapinnassa nähtävissä selviä käsityöjälkiä ja pitkäaikaisen käytön aiheuttamaa kulumaa.
Erityistä: Todennäköisesti Dan-kansan Zakpei Ge- eli niin sanottu ”tulinaamio”, jonka tehtävänä oli perinteisesti valvoa kylän turvallisuutta kuivien kausien aikana. Naamion takapuolella näkyvät voimakkaat käyttöjäljet, käsin tehdyt kiinnitysreiät sekä luonnollinen patina tukevat käsitystä aidosta rituaalikäyttöön valmistetusta esineestä.
Muuta: Kaikki afrikkalaiset naamiot eivät edustaneet esi-isiä, seremonioita tai juhlia. Osa niistä palveli hyvin käytännöllistä tarkoitusta. Dan-kansan perinteessä Zakpei Ge tunnettiin valvovana henkenä, jonka tehtävänä oli suojella kylää tulipalojen vaaralta. Kuivina vuodenaikoina naamion kantaja kiersi kylää tarkkailemassa ruoanlaittotulia ja varmistamassa, etteivät kipinät sytyttäneet olkikattoisia rakennuksia tuleen. Jos tuli jätettiin vartioimatta, saattoi tulihengen edustaja puuttua tilanteeseen välittömästi ja joskus hyvinkin näyttävästi.

Tämän naamion voimakas ilme sopii hyvin juuri tähän tehtävään. Suuret silmäaukot, korostettu suu ja runsas raffiakuitu muodostavat hahmon, joka on enemmän kuin ihminen. Se on yhteisön järjestystä ylläpitävä henki, jonka läsnäolon oli tarkoitus herättää kunnioitusta. Erityisen kiinnostavan tästä yksilöstä tekee sen takapuoli. Siellä näkyvät käsin kovertamisen jäljet, yksittäin tehdyt kiinnitysreiät sekä vuosikymmenten aikana syntynyt käyttöpatina. Otsan, poskien ja leuan alueiden tummentumat viittaavat pitkäaikaiseen kosketukseen käyttäjän ihon kanssa. Silmä- ja suuaukkojen ympärillä näkyvät kulumajäljet puolestaan kertovat naamion olleen muutakin kuin seinäkoriste. Juuri tällaiset yksityiskohdat erottavat aidon etnografisen esineen myöhemmästä matkamuistotuotannosta. Tämä naamio ei tunnu syntyneen matkailijoita varten, vaan yhteisöä varten.

Varsin kiehtovan kohteesta tekee sen tunnettu historia Euroopassa. Meille kulkeutuneen tiedon mukaan saksalainen liikemies ja keräilijä toi naamion mukanaan Afrikasta jo 1960-luvulla. Se vietti seuraavat vuosikymmenet yksityiskokoelmassa aikana, jolloin afrikkalainen heimotaide oli vielä harvojen keräilijöiden erityisalaa eikä osa valtavirran antiikkimarkkinaa. Naamio on poikkeuksellisen kiehtova lisä etnografiseen kokoelmaan, kuriositeettikabinettiin tai afrikkalaisen taiteen harrastajan seinälle.