Alkuperä: Eurooppa, todennäköisesti Itävalta
Valmistusajankohta: Arviolta 1930-1950
Alkuperäinen malli: Josef Danhauserin vuonna 1827 valmistama Ludwig van Beethovenin kuolinnaamio
Mitat: 27 x 18 x 12 cm
Materiaali: Kipsi
Kunto: Hyvä vanha kunto. Pinnassa on kauttaaltaan ikään kuuluvaa värivaihtelua, kulumaa, pieniä jälkiä ja tummentumia. Kipsin luonnollinen epätasaisuus sekä vanha pintakäsittely antavat naamion pinnalle erittäin hienon, hieman kalkkimaisen patinan. Takapuoli on avoin ja karkeasti viimeistelty kuten tällaisissa ontoksi valetuissa kipsinaamioissa on tyypillistä. Yläreunassa on vanha metallinen ripustuslenkki seinälle kiinnittämistä varten.
Erityistä: Elämänkokoinen jäljennös yhdestä länsimaisen kulttuurihistorian tunnetuimmista kuolinnaamioista. Beethoven kuoli Wienissä 26. maaliskuuta 1827, ja pian hänen kuolemansa jälkeen taiteilija Josef Danhauser sai luvan ottaa säveltäjän kasvoista muotin. Tästä syntyneestä alkuperäisestä valoksesta valmistettiin myöhemmin jäljennöksiä museoihin, oppilaitoksiin ja yksityisiin kokoelmiin. Beethoven-Haus Bonnin mukaan alkuperäinen negatiivimuotti ei ole säilynyt, mutta siitä tehdyt varhaiset kipsivalokset säilyttivät säveltäjän viimeiset kasvonpiirteet jälkipolville.

Muuta: Tässä on yhden maailmanhistorian tunnetuimman säveltäjän kasvot sellaisina kuin ne tallennettiin hänen kuolemansa jälkeen lähes 200 vuotta sitten. Ennen valokuvausta kuolinnaamio oli ehkä pysäyttävin tapa säilyttää ihmisen kasvot. Kasvoille levitettiin muovautuvaa materiaalia, josta syntyneen negatiivimuotin avulla valmistettiin positiivinen valos. Lopputuloksessa ei ollut taiteilijan tulkintaa, imartelevaa valaistusta eikä muotokuvamaalarin mahdollisuutta silotella todellisuutta. Jäljelle jäivät kasvot sellaisina kuin ne olivat kuoleman hetkellä.

Beethovenin tapauksessa tämä tekee kuolinnaamiosta erityisen vaikuttavan. Yksi musiikin historian monumentaalisimmista hahmoista kuoli vuonna 1827 vain 56-vuotiaana pitkään jatkuneiden sairauksien jälkeen. Josef Danhauserin kerrotaan valmistaneen kasvojen muotin Beethovenin asunnossa vain vähän aikaa hänen kuolemansa jälkeen. Naamion suljetut silmät, raskaat posket ja hieman alaspäin painuva suu muodostavat hyvin erilaisen kuvan Beethovenista kuin tutut romanttiset muotokuvat, joissa säveltäjä esiintyy tuuheahiuksisena ja lähes myrskyisänä nerona. Tässä ei ole säveltäjä työssään, vaan hiljaisuus hänen jälkeensä.

Kuolinnaamioilla oli 1800- ja vielä 1900-luvun alkupuolella myös aivan konkreettinen merkitys museoille, taidekoulujen opetukselle ja henkilöhistoriallisille kokoelmille. Beethovenin naamion kipsijäljennöksiä tunnetaan useista eurooppalaisista museokokoelmista, esimerkiksi Wien Museumissa on noin vuodelle 1950 ajoitettu 23 x 18 x 14 cm kipsijäljennös ja Science Museumin kokoelmassa saksalainen vuosille 1900–1927 ajoitettu versio. Tässä on siis todella upea ja hieno kohde mihin tahansa kokoelmaan.