Alkuperä: Keski-Eurooppa, todennäköisesti Saksa tai Itävalta
Esinetyyppi: Villisian torahampaista valmistetut metsästystrofeet / Keilerwaffen
Laji: Villisika (Sus scrofa)
Valmistusajankohta: Arviolta 1950–1960-luku
Provenienssi: Vanhan suomalais-saksalaisen upseerin ja aktiivisen metsästäjän jäämistöstä
Mitat: Suurempi 22 x 18 cm. Pienemmän halkaisija 14 cm
Materiaali: Villisian kulmahampaat, puu sekä hopeanvärinen valumetalli, todennäköisesti tina- tai alumiiniseosta
Kunto: Hyvä ikäänsä nähden. Hampaissa on luonnollista kellastumista, pintakulumaa ja kuivumisesta syntynyttä hienoa halkeilua. Pienemmän trofeen toisessa torahampaassa näkyy selkeä pitkittäinen kuivumishalkeama. Puupinnoissa on normaalia vuosikymmenten aikana syntynyttä kulumaa ja pieniä kolhuja. Metallikoristeissa on kevyttä patinaa.
Erityistä: Kaksi saman jäämistön vanhaa keskieurooppalaista villisianhammastrofeeta, jotka edustavat kahta hieman erilaista trofeeperinnettä. Suurempi on näyttävästi käsin veistetty umpipuinen kilpi, jota ympäröivät tammenlehvät, risteävät oksat ja tammenterho. Pienempi on pelkistetympi, tummaksi petsatulle ovaalille puulevylle koottu trofee. Molempien keskellä on hopeanvärinen tammenlehvää esittävä metallikoriste.

Muuta: Villisian torahampaat ovat yksi vanhan keskieurooppalaisen metsästyskulttuurin klassisimmista trofeista. Saksankielisessä perinteessä karjun kulmahampaista käytetään nimitystä Keilerwaffen, vapaasti käännettynä karjun aseet. Nimi ei ole liioittelua. Täysikasvuisen karjun alaleuan pitkät, kaartuvat torahampaat muodostavat yhdessä yläleuan lyhyempien hiomahampaiden kanssa tehokkaan puolustus- ja taisteluvälineen.

Kun alaleuan torahampaat kasvavat, ne hankautuvat jatkuvasti yläleuan kulmahampaita vasten. Tämä luonnollinen kuluminen pitää niiden reunat terävinä. Vanhalle metsästäjälle hampaiden koko, kaarevuus ja kuluminen olivat samalla konkreettinen muisto eläimen koosta ja voimasta. Näiden kahden trofeen hampaat ovat selvästi täysikasvuisista karjuista, ja suuremman kilven hampaat ovat rakenteeltaan erityisen järeät. Juuri suurempi trofee on myös käsityönä poikkeuksellisen hieno. Tummaan puuhun on veistetty kokonainen tammenlehväseppele, joka kokoaa hampaat lähes heraldiseksi tunnukseksi. Muotokielessä on vahva saksalais-itävaltalainen metsästys- ja Black Forest -henkinen vaikutelma. Tammenlehvä ei ole sattumanvarainen koriste: tammi on eurooppalaisessa metsästysperinteessä yhdistetty metsään, kestävyyteen, voimaan ja kunniaan ja siksi se toistuu, sekä trofeekilvissä, että metsästysseurojen ja metsästyspalkintojen kuvastossa.

Pienempi trofee taas näyttää hyvin sen, kuinka sama perinne muuttui 1900-luvulla myös sarjavalmisteisemmaksi. Sorvattu, tummaksi petsattu taustalevy ja yksinkertaisempi rakenne ovat huomattavasti käytännöllisempiä, mutta keskellä oleva metallinen tammenlehvä säilyttää saman vanhan symboliikan.

Näiden kohdalla kiinnostavuutta lisää erityisesti provenienssi. Molemmat ovat peräisin vanhan suomalais-saksalaisen upseerin jäämistöstä ja kyseinen herrasmies oli myös metsästäjä. Emme pysty enää varmuudella sanomaan, olivatko eläimet hänen itsensä metsästämiä vai hankittiinko trofeet myöhemmin hänen kokoelmaansa, mutta ainakin ne ovat säilyneet osana aidosti metsästykseen liittynyttä henkilökohtaista jäämistöä.