Alkuperä: Englanti
Valmistusajankohta: Arviolta 1900-luvun puoliväli
Mitat: Korkeus 14 cm, halkaisija 7 cm
Valumisaika: Noin 380 sekuntia, eli 6 minuuttia 20 sekuntia
Materiaali: Massiivinen messinki, lasi ja valkoinen hiekka
Kunto: Hyvä. Messinkipinnassa on luonnollista ikäpatinaa, tummumista, pieniä tahroja ja käytön jälkiä. Lasiampulli on ehjä ja hiekka virtaa toimivasti kammioiden välillä.
Erityistä: Poikkeuksellisen painava ja laadukkaasti rakennettu pieni tiimalasi, jonka runko muodostuu profiloiduista pyöreistä ylä- ja alaplaatoista, sekä koristeellisista balusterimaisista messinkipylväistä. Ylälevyä koristaa näyttävä kompassiruusua muistuttava kuvio: neljään ilmansuuntaan osoittavat nuolet päättyvät tähtimäisiin kuvioihin. Merellinen symboliikka ja vanha messinki antavat esineelle vahvan navigointi- ja tutkimusmatkahenkisen ilmeen.

Muuta: Tiimalasissa on jotain hyvin yksinkertaista ja samalla lähes hypnoottista. Kaksi lasista kammiota, niiden välissä pieni aukko ja hiekka, joka putoaa jyvä kerrallaan. Ei viisareita, koneistoa tai sähköä, ainoastaan painovoima ja aika.

Hiekkakelloja käytettiin Euroopassa jo keskiajalla, ja erityisen tärkeä asema niillä oli merenkulussa. Laivalla heiluriin perustuva kello ei ollut aina käytännöllinen, mutta tiimalasi toimi aluksen liikkeestä huolimatta. Eri mittaisia laseja käytettiin vahdinpitoon, työtehtävien rytmittämiseen ja yhdessä lokiliinan kanssa myös aluksen nopeuden arviointiin. Renessanssin ja barokin taiteessa hiekkakello esiintyi usein kallon, sammuneen kynttilän tai kuihtuvien kukkien rinnalla muistuttamassa ajan kulumisesta ja elämän rajallisuudesta.

Juuri ylälevyn kompassimainen kuvio tekee siitä tavallista kiinnostavamman. Kompassiruusu on vuosisatojen ajan merkinnyt suunnistamista, matkaa ja oman paikan löytämistä maailmassa. Tässä neljä tähteä ja niitä kohti osoittavat nuolet yhdistyvät tiimalasin toiseen ikivanhaan symboliin, eli aikaan. Hieno ja kaikin puolin tyylikäs kohde!

Hiekkakello, eli tiimalasi:

Tiimalasi, toiselta nimeltään hiekkakello, oli aiemmin ajan mittaamiseen käytetty väline. Se on keskeltä ohueksi kuristettu lasiastia, jonka sisällä on hienoa hiekkaa. Hiekka valuu tiimalasin kupista toiseen tietyssä ajassa. Kun hiekka on valunut kokonaan tiimalasin läpi, laite voidaan kääntää ympäri ja mitata näin tietyn pituisia ajanjaksoja. Tiimalasin mittaamaan aikaan vaikuttavat hiekan määrä ja laatu sekä kuppien koko ja keskellä olevan kapeuman leveys. Hiekan sijaan tiimalasissa on käytetty myös hienonnettua munankuorta ja jauhettua marmoria.

Joidenkin lähteiden mukaan hiekkakello olisi keksitty ja otettu käyttöön jo 200-luvun puolessa välissä Alexandriassa, jossa sitä olisi kannettu mukana samalla tavoin kuin nykypäivän kelloja. Toisten spekulaatioiden mukaan hiekkakello olisi tullut käyttöön vasta 1000-luvulla. Joka tapauksessa varhaisin varmistettu tieto hiekkakelloista on saatu vuonna 1338 Ambrogio Lorenzettin Freskosta ”Allegory of Good Government”, jossa kuvan henkilö pitää tiimalasia kädessään.