Alkuperä: Suomi
Provenienssi: Peräisin suomalaisen kansakoulun biologian ja luonnontiedon opetuskokoelmasta
Esinetyyppi: Entomologinen lasilaatikko / hyönteisrasia eli taksidermiarasia
Laji: Hopeatäpläperhonen, heimo täpläperhoset (Nymphalidae). Kuvien perusteella yksilö on todennäköisesti pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne). Täsmällinen lajimääritys jää kuitenkin hieman avoimeksi, sillä useat Boloria-suvun hopeatäplät muistuttavat päältä katsottuna voimakkaasti toisiaan ja tärkeät erot näkyvät osittain siipien alapinnoilla.
Valmistusajankohta: Arviolta 1920–1950-luku
Mitat: 12 x 6 x 6 cm
Materiaali: Kuivattu perhospreparaatti, lasi, puu, paperi / pahvi
Kunto: Hyvä ikäisekseen. Perhosen vartalo ja siipien kuviointi ovat säilyneet hienosti, mutta herkässä preparaatissa näkyy luonnollista ikään liittyvää kulumaa ja pieniä puutoksia erityisesti siipien reunoissa. Rasiassa ja sen sisäpinnoissa on vuosikymmenten käytöstä syntynyttä kulumaa, patinaa ja värimuutoksia.
Erityistä: Vanha suomalainen luonnontiedon opetuskappale, jossa aito kuivattu päiväperhonen on neulattu siivet levitettyinä lasitetun kiilarasian sisään. Kellertävänoranssien siipien musta täplitys näkyy edelleen erittäin kauniisti. Kiilamainen rakenne ja viisto lasipinta ovat tyypillisiä vanhalle opetuskäyttöön tarkoitetulle havaintovälineelle.

Muuta: Ennen värikuvakirjoja, dokumenttielokuvia ja verkossa olevia lajipankkeja suomalaisen kansakoulun luonnontiedon tunnilla maailma tuotiin oppilaiden eteen konkreettisina kappaleina. Kasvit kuivattiin herbaarioihin, luut ja kallot asetettiin vitriineihin ja hyönteiset neulattiin lasin taakse niin, että niiden rakenne ja tuntomerkit voitiin nähdä oikeassa mittakaavassa.

Tässä rasiassa huomion vie luonnollisesti perhonen. Sen siivet ovat kellertävän oranssit ja niitä peittää tarkka mustien täplien, viivojen ja kaartuvien kuvioiden verkosto. Tuntomerkit sopivat hyvin pursuhopeatäplään, joka kuuluu Suomessa tavattaviin Boloria-suvun hopeatäpliin. Pursuhopeatäplän siipiväli on tavallisesti noin 34–45 millimetriä ja sen yläpinnalla näkyy juuri tämänkaltaista kellanpunaista pohjaväriä ja voimakasta mustaa kuviointia. Perhonen oli opetuskappaleena lähes täydellinen. Sen avulla voitiin näyttää oppilaille paitsi siipien suomupintaa ja kuviointia myös hyönteisen ruumiin kolmijakoisuutta, tuntosarvia ja perhosille tunnusomaista rakennetta. Samalla yhden pienen näytteen ympärille avautui koko metamorfoosin maailma, eli muna, toukka, kotelo ja lopulta siivekäs aikuinen. Harvassa luonnonilmiössä muodonmuutos näkyy yhtä täydellisenä kuin perhosessa.

Erityisen hieno on kohteessa myös itse rasia. Kiilamaisen rakenteen ansiosta näytettä voitiin tarkastella yläviistosta samalla kun lasi piti vuosikymmenten ajan pölyn, sormet ja suurimman osan ympäristön rasituksesta erossa hauraasta hyönteisestä. Nyt tuo aikanaan aivan käytännöllinen opetustarvike näyttää lähes pieneltä luonnontieteelliseltä vitriiniltä. Ja tässä on ehkä tämänkin esineen viehätys. Perhonen, jonka koko elämä aikuisena oli tarkoitettu liikkeeseen, lentoon ja kesäiseen valoon, on ollut tässä samassa asennossa jo vuosikymmeniä. Sitä ovat kenties tarkastelleet kokonaiset suomalaiset koululuokat yksi toisensa jälkeen. Nyt esine on yhtä aikaa vanha opetuskappale, entomologinen preparaatti ja pieni pala suomalaisen luonnontiedon opetuksen historiaa. Juuri tällaiset alkuperäisessä ympäristössään säilyneet vaatimattomat havaintovälineet ovat meistä aivan loistavia kuriositeettikabinetin yksityiskohtia.