Alkuperä: Eurooppa
Laji: Saksanhirvi / punahirvi (Cervus elaphus)
Ajoitus: 2000-luku
Koko: Korkeus 89 cm, leveys 49 cm
Kunto: Hyvä. Kallo on huolellisesti puhdistettu ja vaalennettu ja molemmat valtavan kookkaat sarvet ovat säilyneet hyvin. Kallon ohuemmissa luurakenteissa on paikoin puutoksia, murtumia ja kulumaa erityisesti kasvojen sekä silmäkuoppien alueella. Kallon taustapuolelle on kiinnitetty metallilanka seinäripustusta varten.
Erityistä: Punahirviuroksen kookkaat ja voimakkaasti haaroittuneet sarvet muodostavat erittäin näyttävän, lähes monumentaalisen kokonaisuuden. Sarvien tyvellä erottuvat selvästi rosoiset ruusut eli sarvien kehämäiset tyvipaksunnokset, ja pinnassa näkyvät hirvieläinten luusarville ominaiset pitkittäiset uurteet sekä epäsäännöllinen rakenne. Peräti 89 senttimetrin kokonaiskorkeudellaan kyseessä on poikkeuksellisen kookas ja hallitseva luonnonhistoriallinen keräilyesine.
Muuta: Punahirvi on yksi Euroopan tunnetuimmista ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimmistä suurista hirvieläimistä. Sen kookas ruumis, uroksen voimakkaat sarvet ja syksyiseen kiima-aikaan kuuluva vaikuttava käyttäytyminen ovat tehneet siitä vuosisatojen ajan sekä metsästyksen tavoitellun riistaeläimen, että villin luonnon voiman vertauskuvan. Tässä kallossa juuri mittasuhteet tekevät kokonaisuudesta lähes veistoksellisen. Pitkä, vaalea kallo ja korkealle kohoavat tummanruskeat sarvet muodostavat voimakkaan kontrastin, joka hallitsee tilaa jo kaukaa katsottuna.

Kallon anatomiset yksityiskohdat ovat hyvin nähtävissä, mutta sarvet tekevät kohteesta kuitenkin kaikkein kiinnostavimman. Hirvieläinten sarvet ovat kokonaan luuta ja uusiutuvat säännöllisesti. Ne kasvavat uudelleen vanhojen sarvien pudottua, mikä on tehnyt hirvestä ja erityisesti sarvipäisestä uroshirvestä vanhastaan myös uusiutumisen, elinvoiman ja luonnon kiertokulun symbolin. Samalla suuret sarvet ovat yhdistyneet voimaan, miehisyyteen, asemaan ja hallintaan.

Eurooppalaisessa kuvastossa hirvellä on ollut vahva asema niin metsästyskulttuurissa, kansanperinteessä kuin uskonnollisessa symboliikassakin. Keskiaikaisissa Pyhän Hubertuksen ja Pyhän Eustachiuksen legendoissa metsästäjä kohtaa hirven, jonka sarvien välissä näkyy risti. Kohtaamisesta muodostui vertauskuva pysähtymiselle, kääntymykselle ja ihmisen suhteelle luontoon. Toisaalta suurikokoiset hirvensarvet ovat kuuluneet vuosisatojen ajan myös kartanoiden ja metsästysmajojen seinille, joissa ne ovat kertoneet sekä metsästyksestä että omistajansa asemasta ja suhteesta ympäröivään maisemaan.

Tämä valtavan kookas kallo jatkaa samaa eurooppalaista metsästys- ja luonnonhistoriallista keräilyperinnettä. Se soveltuu erityisen hyvin metsästysteemaiseen sisustukseen, luonnonhistorialliseen kokoelmaan tai kuriositeettikabinetin hallitsevaksi katseenvangitsijaksi. Siinä yhdistyvät eläimen anatomia, metsästyshistoria ja vanha symboliikka tavalla, joka tekee kohteesta yhtä aikaa hieman villin, arvokkaan ja arvoituksellisen.