Alkuperä: Thaimaa
Laji: Siamilainen krokotiili (Crocodylus siamensis)
Valmistusajankohta: 2000-luku. CITES-lupalapun yksilötunnus on vuodelta 2022
Mitat: 37 x 18 x 11 cm
Paino: Yli 3 kg
Kunto: Hyvä. Kallo on asianmukaisesti puhdistettu ja käsitelty. Luonnollista kulumaa, pieniä pintajälkiä ja yksittäisiä puuttuvia hampaita. Alaleuka on erillinen ja kokonaisuus voidaan asettaa näyttävästi suu avoinna.
Todistus: CITES-dokumentaatio (CITES Appendix I – Source D ) tulee kallon mukana. Source D merkitsee CITES I -liitteeseen kuuluvan lajin vankeudessa kasvatettua yksilöä.
Erityistä: Siamilainen krokotiili kuuluu maailman harvinaisimpiin krokotiililajeihin. Laji oli aikanaan laajalle levinnyt Kaakkois-Aasian jokien, järvien, soiden ja muiden makean veden kosteikkojen alueella, mutta metsästys, elinympäristöjen häviäminen sekä krokotiilitarhoille tapahtunut keruu romahduttivat luonnonvaraiset kannat 1900-luvulla. Tämä kyseinen kallo on poikkeuksellisen suuri ja erittäin näyttävä siamilaisen krokotiilin kallo. 37 senttimetrin pituus ja yli kolmen kilogramman paino tekevät siitä jo fyysisestikin vaikuttavan naturalia-kohteen. Pitkä mutta voimakas kuono, silmäkuoppien ympärille rakentuva raskas kallorakenne sekä edelleen paikallaan olevat suuret kartiomaiset hampaat tekevät kokonaisuudesta lähes esihistoriallisen näköisen.

Muuta: Kun tämän kallon näkee luonnossa, ensimmäisenä huomio kiinnittyy tietenkin hammaskalustoon ja ihmekös tuo… Krokotiilin suu ei tosiaan ole rakennettu hienovaraiseen pureskeluun. Leukojen kartiomaiset, terävät hampaat toimivat ennen kaikkea tarttumiseen ja saaliin pitämiseen, minkä jälkeen ravinto revitään nieltäviksi paloiksi. Hampaat myös uusiutuvat krokotiilin elämän aikana sitä mukaa kun vanhat kuluvat tai irtoavat. Tässä yli kolmekiloisessa kallossa rakenne näkyy poikkeuksellisen hienosti: pitkät leukaluut, hampaille muodostuneet syvät kuopat ja rivistö erikokoisia hampaita tekevät siitä melkoisen luonnon oman tappokoneen.

Siamilainen krokotiili ei kuitenkaan ole mikään ihmisiä järjestelmällisesti saalistava hirviö. Luonnossa se on pikemminkin opportunistinen peto, joka käyttää ravinnokseen muun muassa kaloja, sammakkoeläimiä, matelijoita, lintuja ja nisäkkäitä. Tutkimuksissa sen ravinto on osoittautunut hyvin vaihtelevaksi ja riippuvaiseksi siitä, mitä kyseisessä vesistössä sattuu olemaan tarjolla. Saalistuksessa krokotiilin suuri etu on juuri se, mikä siitä tekee niin aavemaisen eläimen: se voi pysyä vedessä lähes huomaamattomana ja iskeä saaliiseen hyvin lyhyeltä etäisyydeltä.

Krokotiili ei ole ollut ihmiselle koskaan vain eläin. Jo muinaisessa Egyptissä krokotiilihahmoinen Sobek kuului merkittäviin jumaluuksiin, ja hänelle rakennettiin omia kulttipaikkoja. Krokotiili yhdistettiin siellä voimaan, hedelmällisyyteen ja Niilin elämää antavaan mutta samalla vaaralliseen luonteeseen. Krokotiilin kunnioitus ei kuitenkaan rajoitu Egyptiin… Myös Kaakkois-Aasiassa krokotiileihin on liittynyt pyhyyttä, henkiuskomuksia ja paikallista kansanperinnettä ja esimerkiksi Laosissa luonnonvaraisia siamilaisia krokotiileja on joillakin alueilla pidetty pyhinä eläiminä.

Ehkä juuri siksi krokotiilin kallo toimii edelleen niin vahvana esineenä. Siinä yhdistyvät hyvin konkreettisesti kaksi asiaa, joita ihminen on aina sekä pelännyt että ihaillut, eli äärimmäinen fyysinen voima ja lähes muuttumattomana säilynyt esihistoriallinen olemus. Kun kyseessä on vielä 37 senttiä pitkä, yli kolme kiloa painava ja asianmukaisesti CITES-dokumentoitu erittäin harvinaisen Crocodylus siamensis -lajin kallo, ei puhuta enää mistään pienestä kuriositeetista. Tämä on koko huoneen katseenvangitsija, tai sellainen esine, jonka ympärille voi rakentaa kokonaisen kuriositeettikabinetin.