Alkuperä: Etelä-Ranska
Valmistusajankohta: 1800-luvun loppupuoli, arviolta noin 1870–1890
Provenienssi: Ostettu ranskalaisesta huutokaupasta. Huutokaupan tietojen mukaan ikkunaluukut ovat peräisin pienestä eteläranskalaisesta kartanosta.
Mitat: Yhden ikkunaluukun korkeus 212 cm, leveys 54 cm ja paksuus 3,5 cm. Parin yhteenlaskettu leveys rinnakkain noin 108 cm.
Materiaali: Todennäköisesti eurooppalainen havupuu, mahdollisesti mäntyä tai lehtikuusta, vanhat maalikerrokset sekä metalliset sarana- ja kiinnitysosat
Kunto: Voimakkaasti ja erittäin kauniisti ikääntyneet. Luukkujen vaaleassa maalipinnassa on laajaa luonnollista hilseilyä, kulumaa ja pintamenetyksiä. Paikoin maali on kulunut lähes kokonaan pois ja paljastanut alta lämpimänruskean puun sekä aikaisempia sinertävän, vihertävän ja harmaan sävyisiä maalikerroksia. Metallisissa sarana- ja kiinnitysosissa on voimakasta ruoste- ja ikäpatinaa.
Erityistä: Alkuperäinen pari poikkeuksellisen suuria eteläranskalaisia säleikkunaluukkuja, eli persiennes-luukkuja. Lähes koko pinnan täyttävät kiinteät, alaviistoon asetetut puusäleet on sovitettu suoraan sivurunkojen uriin. Loivasti kaartuvat yläreunat viittaavat siihen, että luukut ovat kuuluneet korkean ikkunan tai ranskalaisen parvekeoven yhteyteen. Nykyisessä sisustuksessa tällaisia vanhoja rakennusosia arvostetaan architectural salvage -esineinä sekä ranskalaisen maalaistunnelman, rappioromantiikan ja Shabby Chic -sisustuksen näyttävinä elementteinä.

Muuta: Tässä on sisustajan unelmakohde! Nämä ikkunaluukut eivät ole uutena vanhennetut, eivätkä sisustuskäyttöä varten jälkikäteen kulutetut. Niiden pinta on syntynyt hitaasti eteläranskalaisessa säässä, kerros kerrokselta. Aurinko on haalentanut maalia, sade kuluttanut säleiden reunoja ja vuodenaikojen vaihtelu saanut puun elämään.

Alun perin luukut palvelivat hyvin käytännöllistä tarkoitusta. Kuumina päivinä ne voitiin sulkea suojaamaan huonetta suoralta auringolta ja ulkopuolisilta katseilta. Viistot säleet päästivät kuitenkin ilman liikkumaan ja siivilöivät sisälle valoa, joka vaihteli päivän kulun mukaan. Suljettuina ne muuttivat huoneen viileäksi ja hämäräksi, avattuina ne jäivät julkisivua vasten odottamaan seuraavaa iltaa.

Maalipinnan alta paljastuu useita sävyjä. Valkoisen ja vaaleanharmaan joukossa näkyy häivähdyksiä sinertävästä ja vihertävästä maalista sekä lopulta paljas puu. Ne kertovat rakennuksesta, jonka julkisivua on huollettu ja maalattu eri vuosikymmeninä aina uudelleen. Jokainen kerros on aikanaan ollut uusi, mutta nyt ne näkyvät rinnakkain yhtenä poikkeuksellisen hienona pintana.

Nykyisessä kodissa (tai vaikka myymälässä) nämä voivat toimia suuren oviaukon kehyksinä, tilanjakajana, sängynpäätynä, tai kokonaisen seinän hallitsevana arkkitehtonisena elementtinä. Ne tuovat tilaan aitoa maalaisranskalaista tunnelmaa ja juuri oikeanlaista rappioromantiikkaa ilman, että vaikutelmaa tarvitsee yrittää rakentaa keinotekoisesti. Tämän kokoisia, alkuperäisinä pareina säilyneitä ranskalaisia ikkunaluukkuja tulee tarjolle harvoin.