Alkuperä: Ranska
Valmistusajankohta: 1900-luvun alkupuoli
Provenienssi: Peräisin militaria-keräilijän kokoelmasta
Valmistaja / signeeraus: Sisäpuolella valmistajaleima (kulunut, ei täysin luettavissa)
Mitat: Ympärysmitta n. 54 cm
Materiaali: Kangas, nahkainen visiiri, metalliset yksityiskohdat
Kunto: Hyvä. Ajanmukaista kulumaa ja kaunista patinaa. Rakenne säilynyt ryhdikkäänä.
Muuta: Tämä ranskalainen kepi kantaa mukanaan arkisen sotilaan elämää – ei niinkään taistelun dramatiikkaa, vaan päivittäistä palvelusta, kurinalaisuutta ja järjestystä. Toisin kuin raskaat haarniskat tai näyttävät kypärät, kepi on ollut osa sotilaan jokapäiväistä varustusta, lähes huomaamaton, mutta samalla vahvasti identiteettiä määrittävä.

On helppo kuvitella, että tämän hatun kantaja on liikkunut kasarmialueilla, paraateissa tai kaupungin kaduilla osana ranskalaista sotilasperinnettä. Kevyt rakenne, selkeä muoto ja hillitty koristelu tekevät siitä tunnistettavan symbolin – päähineen, joka kertoo asemasta ilman liioittelua. Kepit nousivat 1800-luvun puolivälistä lähtien osaksi ranskalaista sotilaspukeutumista ja säilyivät käytössä pitkälle 1900-luvulle. Niiden muotokieli on pysynyt yllättävän muuttumattomana, mikä tekee tällaisista kappaleista ajattomia ja helposti tunnistettavia.

Ranskan joukot Afrikassa käyttivät 1850‑luvulta alkaen valkoisia univormuja ja auringolta suojaavia valkoisia képejä. Vuonna 1907 väri vaihdettiin khakiin, mutta Afrikan aurinko ja jatkuva pesu vaalensivat ne nopeasti takaisin lähes valkoisiksi. Képi oli tuttu päähine myös Yhdysvaltain sisällissodassa, jossa etelävaltiot käyttivät harmaata ja unionin joukot sinistä versiota. Marokon ja Algerian kenttäpuvuissa sotilaat turvautuivat usein paikallisiin basaarivaatteisiin, mutta képi pysyi aina samana. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Afrikkaan sijoitetut joukot käyttivät monimuotoista univormua, kun taas legioonalaiset pukeutuivat sinisiin takkeihin silloin kun niitä oli saatavilla. Sodan alkaessa perinteiset képit, epoletit ja seitsemänliekkiset nappikoristeet katosivat, ja képi korvattiin armeijan standardilakilla.

Vuonna 1922 käynnistyi pitkä taistelu képin palauttamiseksi legioonan tunnukseksi. Sotaministeriö vastusti, mutta kenraali Rolletin painostus johti lopulta päätökseen: 18. kesäkuuta 1926 muukalaislegioonasta tuli ainoa yksikkö, joka sai käyttää képiä. Ministeriön määräämä väri oli punainen, mutta käytännössä képit vaalenivat nopeasti — ja värjäysyritykset loivat vuosien 1926–1939 aikana koko sateenkaaren kirjon. Lopulta 14. heinäkuuta 1939 legioona marssi Champs‑Élysées’llä valkoisissa képeissään, ja 19. heinäkuuta valkoinen képi virallistettiin. Nykyään Képi Blanc on muukalaislegioonan ikoninen tunnus. Kaikki legioonalaiset eivät kuitenkaan käytä valkoista: aliupseerit ja kokeneet caporal chefit käyttävät tummansinistä, punakantista képiä. Arvomerkit näkyvät pieninä yksityiskohtina päähineessä. Képiä ei käytetä harjoituksissa sen likaantumisherkkyyden vuoksi — ja sen sisällä kulkee usein tupakka‑aski, lompakko tai mikä tahansa pieni esine, kunhan se ei näy ulospäin.