Esinetyyppi: Kannettava diptyykki-aurinkokellon ja kompassin yhdistelmä (diptych sundial)
Valmistaja: João da Silva
Signeeraus: Kyllä
Valmistusmaa: Portugali, todennäköisesti Lissabonin tai Porton alue
Valmistusajankohta: Noin 1860–1900
Provenienssi: Eurooppalainen yksityiskokoelma.
Mitat: 6,5 × 4,5 × 2 cm. Kompassin halkaisija noin 3,2 cm
Materiaalit: Hedelmäpuu (todennäköisesti päärynä- tai kirsikkapuu), käsin väritetty kuparipiirros-paperi, messinki, lasi ja pellavalanka
Kunto: Kohtalainen. Puupinnassa kaunista, luonnollista patinaa ja käytön jälkiä. Alkuperäiset paperipainatukset ovat säilyneet poikkeuksellisen selkeinä ja hyvin luettavina. Kompassin suojalasi on haljennut, ja alkuperäinen gnomon- eli varjonheitinlanka on katkennut tai puuttuu. Kokonaisuus on kuitenkin rakenteellisesti ehjä ja erittäin autenttinen.
Erityistä: Ulko- ja sisäpinnoilla säilyneet valmistajamerkinnät viittaavat João da Silvan työpajaan. Esineestä voidaan lukea osia teksteistä ”Autor João da Silva” sekä ”Marca Registrada – Verdadeiro Autor”, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”rekisteröity tavaramerkki – aito tekijä”. Merkinnät toimivat aikanaan valmistajan laatutakuuna ja suojasivat tuotetta jäljitelmiltä.

Muuta: Tämä pieni mutta poikkeuksellisen kiehtova tekninen mittalaite yhdistää kaksi ihmiskunnan vanhimmista suunnistus- ja ajanmääritysteknologioista: kompassin ja aurinkokellon. Kyseessä on niin sanottu diptyykki-aurinkokello, jonka rakenne perustuu kahteen saranoituun puulevyyn. Käytettäessä kansi avattiin tarkasti oikeaan kulmaan, minkä jälkeen kompassin avulla laite suunnattiin pohjois-eteläsuuntaan. Kansien väliin pingotettu ohut pellavalanka toimi gnomonina eli varjonheittäjänä, jonka varjo osoitti puuhun merkittyä tuntiasteikkoa vasten paikallisen aurinkoajan.

Esine edustaa 1800-luvun kansanomaista tiedeinstrumenttien valmistusperinnettä aikana, jolloin taskukellot olivat vielä arvokkaita ja matkustajat, maanmittarit, merimiehet sekä kauppiaat tarvitsivat luotettavia tapoja suunnistaa ja määrittää aikaa. Kompassiruusun koristeellinen fleur-de-lis -pohjoisnuoli ja käsin painetut asteikot kertovat valmistajansa ammattitaidosta sekä siitä, kuinka käytännölliset instrumentit olivat samalla myös esteettisiä käyttöesineitä.

Erityisen kiinnostava yksityiskohta on kompassiruusun hienovarainen asettelu. Pohjoisnuolen ja asteikon välinen pieni poikkeama viittaa siihen, että laite on suunniteltu huomioimaan Portugalin alueen magneettinen deklinaatio, mikä paransi ajanmäärityksen tarkkuutta. Tällaiset yksityiskohdat olivat tyypillisiä kokeneiden instrumentintekijöiden valmistamille laadukkaille matkakompasseille. Sen kuluneet puupinnat, käsin painetut merkinnät ja vuosisadan aikana syntynyt patina kertovat pitkästä elämästä käytännön työkaluna. Se on yhtä aikaa tieteellinen instrumentti, matkailijan apuväline ja kiehtova keräilykohde.