Alkuperä: Ranska
Valmistusajankohta: Arviolta 1920–1930-luku
Mitat: Leveys 50 cm, korkeus 8 cm ja syvyys 9 cm
Materiaali: Muottiin valettu kipsimassa (eli chalkware), maalattu ja patinoitu pinta, sekä metalliset ripustuslenkit
Kunto: Hyvä. Kokonaisuus on rakenteellisesti ehjä ja kaikki seitsemän hahmoa ovat säilyneet. Pinnassa on ikään ja käyttöön kuuluvaa kulumaa, naarmuja, patinaa, sekä paikallisia maalipinnan menetyksiä, erityisesti hahmojen huppujen ja piippuaukkojen reunoissa. Näissä kohdissa vaalea kipsimassa tulee paikoin näkyviin. Taustapuolella on kaksi metallista ripustuslenkkiä.
Erityistä: Poikkeuksellisen groteski seitsemän hahmon piipputeline, jonka aiheena ovat kristillisen perinteen Seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus. Jokainen huppupäinen kasvokuva on muotoiltu voimakkaasti liioitelluin ja toisistaan poikkeavin ilmein. Jokaisen hahmon kohdalla on oma piippupaikkansa, joten telineeseen voidaan asettaa yhteensä seitsemän piippua. Piiput sijoittuvat hahmojen päälaella oleviin syvennyksiin ja muodostavat käytössä olennaisen osan koko esineen erikoista sommittelua.

Muuta: Harvassa piipputelineessä käyttäjää tervehtii seitsemän huppupäistä irvistystä… Mutta tässä niin tapahtuu! Kasvot ovat vuoroin synkkiä, omahyväisiä, irvistäviä, vihaisia ja lähes mielipuolisen hyväntuulisia. Niiden ilmeitä on tarkoituksella liioiteltu niin pitkälle, että ne liikkuvat karikatyyrin ja groteskin veistoksen rajalla. Seitsemän kuolemansynnin teema antaa kasvoille myös toisen tason. Kyse ei ole vain omituisista päistä, vaan eurooppalaisessa kristillisessä perinteessä vuosisatojen ajan tunnetusta ihmisen paheiden luettelosta: ylpeydestä, ahneudesta, himosta, kateudesta, ylensyönnistä, vihasta ja laiskuudesta.

Groteskissa kuvastossa paheita ei useinkaan esitetty kauniisti tai hienovaraisesti. Ne tehtiin näkyviksi vääristyneiden kasvojen, irvistysten ja liioiteltujen piirteiden kautta. Ajatus oli yksinkertainen, eli sisäinen pahe saattoi saada ulkoisen muodon. Tässä esineessä sama ajatus on muutettu lähes makaaberiksi käyttöesineeksi. Seitsemän syntistä päätä seisoo rinnakkain ja jokaisen päälaelle vodaan asettaa piippu. Siinä on myös herkullinen ristiriita. Seitsemästä kuolemansynnistä varoittava moraalinen aihe on yhdistetty herrasmiesten tupakkakulttuuriin ja nautintoon. Lopputulos on kuin pieni pöytäkokoisen synnin teatteri, jossa paheiden hahmot eivät saarnaa käyttäjälle vaan säilyttävät tämän piippuja. Kun kaikki seitsemän piippua ovat paikoillaan, kokonaisuus muuttuu entistä oudommaksi ja juuri silloin esineen alkuperäinen idea pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Tämä kohde on erinomainen esimerkki vanhasta tobaccianasta, joka on karannut kauas tavallisen tupakkatarvikkeen maailmasta. Samalla se on juuri sellainen esine, jota vanhan tai nykyisen ajan kuriositeettikabinetissa on pysähdytty tutkimaan jopa liian pitkäksi aikaa.