Alkuperä: Saksa
Valmistusajankohta: 1800-luvun puoliväli, arviolta noin 1830–1870
Provenienssi: Saksalaisen upseerin jäämistöstä tullut kohde
Valmistaja / signeeraus: Ei havaittuja valmistajamerkintöjä, tarkastusleimoja tai joukko-osastotunnuksia
Mitat: Pituus 19,5 cm ja leveys 8,5 cm
Materiaali: Messinki- tai muu kupariseos, sekä teräksinen jousimekanismi
Kunto: Ikään nähden hyvä ja erittäin autenttinen käyttökunto. Metallirunko on säilynyt eheänä ja sen pinnassa on runsaasti luonnollista patinaa, naarmuja, kulumaa, pieniä painaumia sekä tummuneita kohtia. Keskellä runkoa on huomattava pyöreähkö iskujälki, jonka kerrotaan syntyneen luodin osumasta. Jäljen tarkkaa alkuperää ei voida enää varmasti todistaa, mutta sen muoto ja syvyys sopivat voimakkaan, pyöreän kappaleen aiheuttamaksi. Annostelumekanismi vaikuttaa pääosin täydelliseltä, mutta sen toimintaa ei ole testattu.
Erityistä: Saksalaisen upseerin jäämistöstä peräisin oleva metallinen ruutipullo, jonka rungossa on mahdolliseksi luodinosumaksi kerrottu painauma. Pullon kapeassa päässä on peukalovivulla toimiva jousellinen suljin- ja annostelumekanismi, jonka avulla ruutia voitiin kaataa hallitusti suustaladattavaan aseeseen. Litteä ja kompakti muoto teki pullosta helposti mukana kannettavan joko taskussa, varustelaukussa tai aseen säilytyslaatikossa.

Muuta: Tässä ruutipullossa huomio kiinnittyy väistämättä yhteen kohtaan. Metallirungon keskellä on syvä, pyöreähkö painauma, jonka kerrotaan syntyneen luodin osumasta. Pullo on peräisin saksalaisen upseerin jäämistöstä, joten tarina ei ole täysin vailla historiallista yhteyttä, vaikka itse osumaa ei enää pystytä dokumentein vahvistamaan. Jos jälki todella on luodin tai voimansa menettäneen kimmokkeen aiheuttama, metallinen ruutipullo on saattanut ottaa vastaan osuman, joka olisi muuten päätynyt kantajaansa. Ajatus on erityisen pysäyttävä, sillä pullon sisällä kuljetettiin mustaruutia. Lopputulos olisi voinut olla huomattavasti dramaattisempi kuin yksi metalliin jäänyt painauma.

Ruutipullo kuului aikana, jolloin jokainen laukaus valmisteltiin käsin. Peukalovivulla toimiva jousellinen mekanismi avasi kaatonokan ja auttoi hallitsemaan piippuun kaadettavan ruudin määrää. Kyseessä ei siis ollut vain säilytysastia, vaan olennainen osa suustaladattavan aseen käyttöä. Ilman sitä ei ollut seuraavaa laukausta. Pinnan kulumat ja metallin tumma patina kertovat, ettei esinettä ole säilytetty pelkkänä koristeena. Se on kulkenut mukana, joutunut kolhituksi ja lopulta säilynyt osana upseerin jäämistöä. Emme tiedä, missä painauma syntyi, kuka pulloa kantoi tai oliko se todella hänen ja luodin välissä. Mutta toisinaan yksi jälki riittää tekemään vanhasta esineestä kokonaisen arvoituksen.