Alkuperä: Ruotsi
Valmistusajankohta: 1800-luvun loppu / 1900-luvun alku, arviolta noin 1890–1910
Provenienssi: Hankittu 1900-luvun lopulla tukholmalaisesta arvohuutokaupasta vanhan toimistorakennuksen sisustukseen.
Mitat: Kruunun korkeus noin 60 cm ja halkaisija noin 45 cm. Ripustusjohdon pituus noin 80 cm. Johdon päähän on vaihdettu uusi tulppapistoke asennuksen helpottamiseksi.
Materiaali: Messinkiä ja muuta kullanväristä metallia, runsas fasettihiottujen lasi- tai kristalliprismojen kokonaisuus, metalliset ripustuslangat sekä myöhemmin asennetut sähköosat. Prismat ovat mahdollisesti lyijylasia, mutta tarkkaa lasilaatua ei ole tutkittu.
Kunto: Ikään nähden hyvä, toimiva ja erittäin näyttävä kokonaisuus. Messinkirungossa on kaunista tummaa patinaa, hapettumaa, pintalikaa, pieniä naarmuja ja paikallista pintakulumaa. Metallin kiiltoa ei ole puhdistettu uudenveroiseksi, vaan rungossa on säilynyt vanhalle valaisimelle sopiva lämmin ja kerroksellinen pinta. Prismoissa esiintyy lievää sameutta, pieniä naarmuja, vähäisiä reunavaurioita ja ikään kuuluvaa pintakulumaa. Runsaassa prismakoristelussa saattaa olla yksittäisiä myöhemmin täydennettyjä osia tai vaihdettuja ripustuslankoja.
Erityistä: Suurikokoinen ja poikkeuksellisen runsas ruotsalainen kristallikruunu, jossa yhdistyvät empiretyylinen messinkirunko ja uuskustavilaisille valaisimille ominainen ilmava prismakoristelu. Kehän klassistiset malja-, köynnös- ja palmettiaiheet on toteutettu syvänä ja yksityiskohtaisena metallityönä. Yläosan sirot messinkikaaret nousevat keskirungosta kruunumaisesti ja kaartuvat ulospäin. Niiden päistä riippuvat pitkät lasiprismat muodostavat valaisimen ympärille säteilevän yläkruunun. Keskiosan fasettihiotuista helmistä rakennetut ketjut laskeutuvat kohti kynttiläkehää ja muodostavat valoa siivilöivän, lähes tekstiilimäisen verhon. Alakehän ympärillä on viisi alkuperäistä kynttiläpidikettä. Kehän alapuolelle ripustettu tiheä pitkien, teräväkärkisten prismojen rivi muodostaa valaisimen näyttävän alaosan ja hajottaa sähkö- tai kynttilänvalon pieniksi heijastuksiksi ympäröiville pinnoille.
Valaisin on alun perin rakennettu kynttiläkäyttöiseksi. Kehällä olevat viisi messinkistä kynttiläpesää ovat säilyneet, mutta kruunuun on myöhemmin asennettu sähkövalopisteitä rungon sisälle. Valkoinen johto, lampunkannat ja uusi pistotulppa ovat myöhempiä lisäyksiä.
Muuta: Tämä kruunu on valmistettu aikana, jolloin valaisimen sytyttäminen tarkoitti viiden kynttilän asettamista paikoilleen ja liekkien nostamista yksitellen katonrajaan. Sähkö tuli mukaan vasta myöhemmin, mutta kynttiläajan rakenne jäi näkyviin muistuttamaan valaisimen alkuperäisestä tehtävästä. Kruunun muotokielessä yhdistyvät empirekauden klassistinen arvokkuus ja kustavilaistyylin keveys. Messinkikehän palmetit, maljamaiset koristeet ja symmetrinen rakenne kuuluvat 1800-luvun historisoivaan sisustusmaailmaan, kun taas ohuet kaaret ja runsaat prismaketjut tekevät kokonaisuudesta lähes ilmassa leijuvan. Prismat on yhdistetty toisiinsa ohuilla, käsin taivutetuilla metallilangoilla. Niiden fasetit eivät ole täysin keskenään samanlaisia, ja joukossa näkyy vanhalle lasille tyypillistä hienoista epätasaisuutta. Tämä tukee valaisimen korkeaa ikää ja käsityövaltaista valmistusta, vaikka tarkkaa lasimateriaalia tai jokaisen prisman alkuperäisyyttä ei voida ilman lähempää tutkimusta vahvistaa.
Kruunun myöhempi historia tunnetaan osittain. Se hankittiin 1900-luvun lopulla tukholmalaisesta arvohuutokaupasta vanhaan toimistorakennukseen, jossa sen tehtävä oli tuoda tilaan enemmän salonkia kuin tavallista konttoria. Tämä provenienssi ei kerro vielä valaisimen ensimmäisestä kodista, mutta se osoittaa, että kruunua on jo tuolloin pidetty arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena antiikkivalaisimena.
Kun kruunu sytytetään, sen todellinen luonne paljastuu. Raskaalta vaikuttava messinkirakenne katoaa lähes kokonaan valon ja lasin taakse, ja sadat fasetit muodostavat seinille pieniä välähdyksiä. Se ei ainoastaan valaise huonetta, vaan muuttaa koko tilan hetkeksi vanhan kartanon salongiksi. Poikkeuksellisen hieno katseenvangitsija ruokasaliin, työhuoneeseen tai vaikkapa korkeaan olohuoneeseen, jossa valaisimelta vaaditaan hieman enemmän kuin pelkkää käytännöllisyyttä.