Alkuperä: Eurooppa, tarkempi metsästysalue ei varmuudella tiedossa. Taustapuolella alkuperäinen saksankielinen dokumentointitarra.
Laji: Metsäkauris (Capreolus capreolus), uros eli pukki
Kaatoaika: Heinäkuu 2003
Provenienssi: Dokumentoidusta eurooppalaisesta metsästyskokoelmasta. Taustalapun mukaan metsästäjän nimi ollut Patrick.
Eläimen ikä: Taustalapun mukaan 4 vuotta
Mitat: Korkeus 27 cm, syvyys 14 cm ja leveys 12 cm
Materiaali: Luu, sarvi, puu ja metalli
Kunto: Hyvä. Kallo ja sarvet ovat säilyneet hienosti, ja sarvien luonnollinen pinta sekä väri ovat tallella. Kallossa on preparointiin ja ikään liittyviä pieniä puutoksia ja halkeamia. Puualustassa on vähäisiä käytön jälkiä.
Erityistä: Poikkeuksellisen kiinnostava, hyvin dokumentoitu metsäkauriin sarvitrofee. Nelivuotiaaksi merkityn pukin sarvet ovat jääneet epätavallisen pitkiksi, kapeiksi ja lähes haarattomiksi piikkisarviksi, mikä tekee yksilöstä biologisesti tavallista kiinnostavamman. Taustalevyyn on lisäksi säilytetty ja kiinnitetty osa eläimen aidosta alaleuasta hammasriveineen. Poskihampaiden kulumista on perinteisesti käytetty metsäkauriiden iän arvioinnissa, joten leukakappale on ollut trofeen dokumentoinnin kannalta olennainen osa kokonaisuutta. Taustapuolella alkuperäinen saksankielinen tarra, jossa näkyvät muun muassa kaatoaika Juli 2003, metsästäjän nimi Patrick, ikämerkintä 4 sekä painoksi merkitty 16.

Muuta: Tässä on hieno esimerkki siitä, kuinka eläintieteellisesti kiinnostava yksityiskohta voi tehdä muuten perinteisestä metsästystrofeesta aivan omanlaisensa. Nelivuotiaalla metsäkaurispukilla odottaisi tavallisesti selvästi haaroittuneempaa sarvirakennetta, mutta tämän yksilön sarvet ovat jääneet pitkiksi ja lähes keihäsmäisiksi piikeiksi. Tarkkaa syytä ei enää voida määrittää, sillä sarvien kehitykseen voivat vaikuttaa esimerkiksi yksilölliset ominaisuudet, ravinto, terveydentila ja kasvuvaiheen vauriot.
Erityisen hieno yksityiskohta on taustalevyyn talletettu alkuperäinen hammasrivi. Trofee kertoo siis muutakin kuin sen, miltä eläin näytti. Kohteen mukana on säilytetty myös anatominen osa, jonka avulla eläimen ikää on voitu arvioida hampaiden kulumisen perusteella.

Hirvieläinten sarviin on Euroopassa liitetty vuosisatojen ajan myös vahvaa symboliikkaa. Koska sarvet putoavat ja kasvavat uudelleen, ne ovat toimineet uusiutumisen, elinvoiman ja luonnon kiertokulun symboleina. Hirvieläin on kansanperinteessä usein myös metsän ja rajaseutujen olento, joka ilmestyy ihmisen ja villin luonnon väliselle rajalle. Tässä yksilössä symboliikka saa vielä hieman oudomman sävyn… Sarvet ovat kyllä kasvaneet komeiksi, mutta aivan omilla ehdoillaan. Juuri siksi tämä kuuluu enemmän luonnonhistorian kuriositeettien, kuin tavallisten metsästystrofeiden joukkoon.