Alkuperä: Nigeria, todennäköisesti kaakkoinen Nigeria
Kulttuuri: Igbo
Esinetyyppi: Mgbedike / Agaba -seremoniallinen naamio
Valmistusajankohta: Arviolta 1900-luvun alkupuoli–puoliväli
Mitat: Korkeus 52 cm, leveys 26 cm, syvyys 27 cm
Materiaali: Veistetty puu ja pigmentti
Kunto: Voimakkaasti patinoitunut ja ikääntynyt. Puupinnassa on runsaasti käyttökulumaa, pintavaurioita, kuivumista ja paikallisia materiaalimenetyksiä. Molempien suurten sarvien päissä on vanhaa kulumaa ja lohkeamia, ja otsan keskellä oleva veistetty elementti on voimakkaasti kulunut. Tummasta pintakäsittelystä ja kellertävistä pigmenttijäänteistä on säilynyt runsaasti jälkiä. Naamion reunoissa on vanhoja kiinnitysreikiä. Kokonaisuus on rakenteellisesti säilynyt ja erittäin voimakkaan patinoitunut.
Erityistä: Erittäin näyttävä Igbo-kulttuurin Mgbedike- eli Agaba-tyyppinen naamio, jossa ihmiskasvot yhdistyvät kahteen suureen ylöspäin kaartuvaan sarveen, paljastettuun hammasriviin, raskaisiin kulmakaariin ja poskien viiltomaisiin merkkeihin. Otsan keskellä on lisäksi voimakkaasti kulunut veistetty hahmo tai eläinaihe.
Hyviä museaalisia vertailukohtia löytyy Pitt Rivers Museumin kokoelmasta. Museon Mgbedike-naamiot PRM 1938.15.8 ja PRM 1938.15.16 kerättiin Nigeriasta 1930-luvulla ja niissä esiintyvät suuret sarvet, näyttävät hampaat, sekä naamion päälle sijoitetut eläin- ja muut veistetyt hahmot. Metropolitan Museum of Artin kokoelmassa oleva tunnettu Mgbedike, kokoelmanumero 1978.412.606, on puolestaan ajoitettu noin vuoteen 1918 ja attribuoitu Iweze of Ogbunike -nimiselle Igbo-veistäjälle. Myös siinä korostuvat aggressiivinen ilme, paljastetut hampaat ja eläinhahmoja sisältävä ylärakenne.

Muuta: Mgbedike tarkoittaa Igbo-kielellä suunnilleen ”rohkeiden aikaa” ja sama naamiointiperinne tunnetaan myös nimellä Agaba. Kyseessä oli tarkoituksellisen voimakas ja jopa pelottava naamiohahmo, joka edusti rohkeutta, voimaa ja aggressiivista maskuliinista energiaa. Suuret sarvet, hampaat sekä naamion päälle veistetyt eläin- ja ihmishahmot kuuluivat sen vaikuttavaan kuvakieleen.

Mgbedike ei ollut pelkkä naamio, vaan osa kokonaista naamioesitystä. Metropolitan Museumin dokumentoimassa perinteessä raskasta päähinettä saivat käyttää vain yhteisön vahvimmat miehet. Esiintyjä saattoi liikkua raskaasti ja uhmakkaasti, syöksyä kohti yleisöä ja hajottaa väkijoukkoa veistä heiluttaen. Mgbedike saattoi esiintyä esimerkiksi merkittävien yhteisön jäsenten hautajaisiin liittyvissä seremonioissa, sekä kylien välisissä kulkueissa ja naamioiden välisissä voimannäytöissä.

Yksi traditioon liittyvä poikkeuksellisen kiinnostava yksityiskohta on naamion rituaalinen vahvistaminen. Pitt Rivers Museum dokumentoi Agaba-esityksiä, joissa naamion otsaan rikottiin kananmunia sen suojelemiseksi ja voimistamiseksi ennen esitystä. Tämän yksilön paksua ja kerrostunutta pintaa ei kuitenkaan voida pelkkien kuvien perusteella tulkita tietyn rituaaliaineen jäänteeksi, vaan siinä näkyvät ainakin vanha pigmentti, lika, kuluma ja pitkäaikainen patina.

Tämän naamion voima syntyy juuri sen raskaasta rakenteesta ja tarkoituksellisen uhkaavasta ilmeestä. Suuret sarvet, kapeat silmäaukot, paljastetut hampaat ja tumma kulunut pinta tekevät siitä hyvin erilaisen kuin Igbo-kulttuurin tunnetut sirot ja vaaleat neitohenkinaamiot. Mgbedike ei pyrkinyt kauneuteen vaan vaikutukseen: sen oli tarkoitus näyttää voimakkaalta, vaaralliselta ja sellaiselta, jonka saapuessa ihmiset todella antoivat sille tilaa.