Alkuperä: Ei tiedossa
Esinetyyppi: Osteologinen opetuskappale, ihmisen lannenikama
Ajoitus: 1900-luvun alkupuoli
Provenienssi: Opetuskäytössä ollut, tarkempi provenienssi ei tiedossa
Koko: Pituus 8 cm, leveys 5 cm ja korkeus 4,5 cm (täysikasvuinen henkilö)
Kunto: Hyvä ikäänsä ja käyttöhistoriaansa nähden. Luupinnassa on luonnollista ikääntymistä, patinaa ja paikallista huokoisuutta. Nikamarunko sekä nikamakaari ja nivelrakenteet ovat hyvin tunnistettavissa. Ulokkeissa on paikoin vanhaa kulumaa ja pieniä puutoksia, jotka sopivat yli sata vuotta vanhaan, käsiteltyyn osteologiseen opetusnäytteeseen.
Erityistä: Kyseessä on aito ihmisen lannenikama, eli yksi alaselän viidestä nikamasta. Lannenikamat ovat koko selkärangan kookkaimpia ja vahvimpia nikamia: niiden suuri nikamarunko vastaanottaa ylävartalon painoa, kun taas takaosan nivelhaarakkeet ja ulokkeet osallistuvat nikamien välisiin niveliin sekä selän lihasten ja nivelsiteiden kiinnittymiseen. Kohteessa nämä rakenteet ovat hienosti tarkasteltavissa. Yksilö on ollut kuollessaan täysikasvuinen, mutta henkilön tarkempaa ikää tai sukupuolta ei ole perusteltua määrittää yksittäisen nikaman ulkomittojen perusteella.

Muuta: Aidot ihmisluut muodostivat pitkään olennaisen osan lääketieteen anatomian opetusta. Anatomisissa laitoksissa ja lääketieteellisissä museoissa säilytettiin kokonaisia luurankoja, sekä irrallisia luita, joiden avulla opiskelijat opettelivat tunnistamaan kehon rakenteita suoraan aidosta materiaalista. Tällaisia osteologisia näytteitä käytettiin tutkimuksen ja opetuksen välineinä vielä pitkälle 1900-luvulle.

Tämän kaltainen irrallinen nikama on voinut kuulua suurempaan anatomiseen opetuskokoelmaan tai opiskelijoiden käytössä olleeseen luustosarjaan. Juuri lannenikama oli opetuksessa havainnollinen kohde: sen jykevä runko kertoo siitä valtavasta mekaanisesta kuormasta, jonka alaselkä joutuu ihmiselämän aikana kantamaan.

Aito ihmisluu tekee kohteesta erityisen pysäyttävän lisän lääketieteellisen antiikin, osteologian, tai luonnonhistoriallisen kuriositeettikokoelman yhteyteen. Se on pieni esine, mutta samalla hyvin suora muistutus siitä, että lähes kaikki anatominen tieto, joka nykyään esitetään kuvina ja malleina, opittiin vuosisatojen ajan tutkimalla oikeaa ihmiskehoa.