Alkuperä: Etelä-Ruotsi
Valmistusajankohta: 1800-luvun alku, arviolta noin 1800–1820
Provenienssi: Peräisin eteläruotsalaisesta arvokartanosta, josta lipasto on myöhemmin kulkeutunut huutokaupan kautta Suomeen. Tarkempaa kartano- tai omistajahistoriaa ei ole tiedossa.
Mitat: Leveys 109 cm, korkeus 78 cm ja syvyys 50 cm
Materiaali: Massiivinen mänty ja muu havupuu, vanha maalattu pintakäsittely sekä messinki- tai kupariseoksesta valmistetut vetimet, avainkilvet ja lukko-osat
Kunto: Ikään nähden hyvä, tukeva ja erittäin tunnelmallisesti kulunut. Lipaston puurakenne on säilynyt kokonaisena, mutta siinä näkyy yli kahden vuosisadan käyttöön kuuluvaa kolhiintumista, naarmuja, liitoskohtien elämistä, pieniä halkeamia ja paikallisia korjauksia.
Harmahtavan valkoinen maalipinta on vanha, mutta ei välttämättä lipaston alkuperäinen. Se saattaa olla liitu- tai pellavaöljypohjainen, mutta pintakäsittelyä ei ole materiaalitutkimuksella varmistettu. Maali on kulunut kauniisti erityisesti kulmista, reunoista, listoista ja vetolaatikoiden ympäriltä, jolloin alta paljastuu tummempaa puuta ja mahdollisesti vanhempia värikerroksia. Koristeuurteissa näkyy kullan- tai pronssinsävyisiä korostuksia. Vasemman etukulman yläosassa on selvä halkeama tai avautunut liitos. Kansilevyssä ja sen liitoskohdissa näkyy puun luonnollisesta kuivumisesta ja elämisestä syntynyttä rakoilua sekä pitkittäisiä halkeamia. Takaseinässä on voimakasta vanhaa kulumaa, tahroja, naarmuja ja kiinnitysjälkiä. Laatikoissa ovat tallella vanhat pyöreät metallivetimet, soikeat avainkilvet ja lukot. Keskimmäisessä lukossa on avain. Laatikot liikkuvat kohtalaisen mukavasti.
Erityistä: Aito eteläruotsalainen myöhäiskustavilainen lipasto, jossa hovien uusklassinen muotokieli on sovitettu pohjoismaiseen kartano- ja talonpoikaiskalusteeseen. Suoraviivaista julkisivua jäsentävät uurretut kulmapilasterit, yläreunan käsin työstetty hammaslistaa muistuttava pystyuritus, sekä kolme suurta ja syvää vetolaatikkoa.
Lipaston käsityötausta näkyy erityisen hienosti sen maalaamattomassa takaosassa. Takaseinä on rakennettu leveistä ja paksuista mäntylaudoista, joiden pinnassa erottuu vanhoja käsityöstön, höyläyksen ja työkalujen jättämiä jälkiä. Ajan myötä puu on hapettunut syvän ruskeaksi, ja pihka sekä pitkä käyttö ovat tummentaneet pintaa paikoin lähes mustaksi.

Muuta: Tämä lipasto on tullut Suomeen eteläruotsalaisesta arvokartanosta ja sen olemuksessa on edelleen jotain hyvin kartanomaista. Se ei ole hienostunut jalopuinen hovikaluste, vaan paikallisesta havupuusta rakennettu, käytännöllinen ja samalla arvokkaasti koristeltu säilytyshuonekalu. Juuri tällaisissa kalusteissa kustavilainen tyyli siirtyi Tukholman saleista maaseudun kartanoihin ja vauraisiin koteihin.

Kustavilainen tyyli syntyi Ruotsissa 1700-luvun loppupuolella Kustaa III:n aikana. Ranskalaisesta uusklassismista omaksuttiin suorat linjat, symmetria ja antiikin arkkitehtuurista lainatut yksityiskohdat. Maakunnallisissa kalusteissa kalliit jalopuuviilut ja kullatut pronssikoristeet korvattiin männyn, maalin ja puusepän oman veistotyön avulla.

Tässä lipastossa tyyli näkyy selkeästi uurretuissa kulmapilastereissa, yläosan rytmikkäässä pystylistassa ja julkisivun rauhallisissa mittasuhteissa. Kolme leveää laatikkoa tekevät kalusteesta edelleen täysin käyttökelpoisen, mutta sen varsinainen viehätys löytyy pinnoista. Kulunut maali, tummuneet messinkiosat ja puun luonnollinen eläminen muodostavat kerroksellisen kokonaisuuden, jota ei tarvitse eikä pidäkään yrittää tehdä uudenveroiseksi.

Takaosa kertoo lipastosta melkein enemmän kuin julkisivu. Leveät mäntylaudat, epätasaiset työkalunjäljet ja syvänruskeaksi ikääntynyt puu muistuttavat ajasta, jolloin kalusteen sellaisetkin osat, joita kukaan ei normaalisti nähnyt, valmistettiin käsin. Kansilevyn halkeamat ja liitoskohtien pienet liikkeet eivät ole keinotekoista patinointia, vaan massiivipuun luonnollista käyttäytymistä pitkän elämän aikana.

Kyseessä on hieno ja rehellisesti säilynyt pala ruotsalaista kartano- ja talonpoikaisantiikkia. Lipasto, joka on ollut käytössä jo yli kaksisataa vuotta ja näyttää siltä, että sillä olisi edelleen muutama vuosisata edessään.