Alkuperä: Pariisin luonnontieteellisen museon kokoelma, Ranska
Esinetyyppi: Anatominen luonnonhistoriallinen näyte
Laji: Cynopterus brachyotis (Müller, 1838)
Ajoitus: 1800-luku
Provenienssi: Pariisin luonnontieteellisen museon kokoelma.
Mitat: Lasikuvun korkeus 40 cm, alusta 34 × 18 cm. Lepakon leveys noin 30 cm ja korkeus noin 20 cm.
Kunto: Kohtalainen. Lasikupu on hyvässä kunnossa. Lepakon rangassa on puutoksia ja toisessa siivessä halkeama.
Erityistä: Harvinainen historiallinen luonnontieteellinen näyte, jolla on poikkeuksellisen kiinnostava museoprovenienssi. Lepakko on aseteltu siivet levitettyinä siten, että sekä luuranko että osittain säilyneet siipikalvot ovat nähtävissä. Mukana on kohteeseen kuuluva ranskankielinen museokyltti, jossa mainitaan vertaileva anatomia, lajinimi Cynopterus brachyotis, Kaakkois-Aasia sekä Salomon Müller 1838. Merkintä ”Müller 1838” viittaa lajin tieteelliseen kuvaukseen ja nimiauktoriteettiin.

Muuta: Tässä kohteessa museohistoriallinen merkitys ei perustu vain sen ikään, vaan siihen maailmaan, jota se edustaa. 1800-luvun luonnontieteelliset museot rakentuivat pitkälti juuri tällaisten kentältä kerättyjen eläinnäytteiden ympärille. Niitä käytettiin lajien tunnistamiseen, vertailevan anatomian tutkimukseen ja luonnon monimuotoisuuden dokumentointiin aikana, jolloin suuri osa Euroopan ulkopuolisesta eläimistöstä oli länsimaiselle tieteelle vielä huonosti tunnettua.

Cynopterus brachyotis kuuluu hedelmälepakoiden heimoon ja esiintyy Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Lajin kuvasi tieteelle vuonna 1838 saksalainen luonnontieteilijä Salomon Müller, alun perin nimellä Pachysoma brachyotis. Myöhemmin laji siirrettiin Cynopterus-sukuun, mutta Müllerin nimi ja vuosi säilyvät edelleen tieteellisessä nimessä muodossa Cynopterus brachyotis (Müller, 1838). Salomon Müller (1804–1863) kuului 1800-luvun merkittäviin Kaakkois-Aasian luonnontieteellisiin tutkijoihin ja kerääjiin. Hän työskenteli Alankomaiden Itä-Intiassa vuosina 1826–1837 ja osallistui laajoihin tutkimusmatkoihin muun muassa Sumatralle, Jaavalle, Borneolle ja Uuteen-Guineaan. Näiden retkien aikana kerätty valtava eläintieteellinen aineisto päätyi eurooppalaisiin luonnonhistoriallisiin kokoelmiin ja muodosti tärkeän osan aikakauden tieteellisestä tutkimuksesta.

Erityisen kiinnostava yhteys tähän näytteeseen on se, että juuri Müller kuvasi Cynopterus brachyotis -lajin Borneolta kerätyn aineiston perusteella. Museokyltissä oleva ”Müller 1838” ei siis ole sattumanvarainen nimi, vaan viittaus henkilöön, jonka kautta laji tuli osaksi tieteellistä kirjallisuutta. Kohteen provenienssi tekee kokonaisuudesta vielä huomattavasti kiinnostavamman. Näyte on ollut osa Pariisin luonnontieteellisen museon kokoelmaa, josta se poistettiin museon myydessä osan kokoelmistaan huutokaupalla. Suuren 1800-luvun lasikuvun, alkuperäisen museohistorian ja poikkeuksellisen anatomisen esillepanon yhdistelmä tekee tästä huomattavasti enemmän kuin pelkän taksidermiakohteen. Se on pala 1800-luvun luonnontieteen, museokeräilyn ja eläintieteellisen tutkimuksen historiaa. Huikaisevan hieno ja uniikki kohde!