Alkuperämaa: Eurooppa
Valmistusajankohta: 1800-luvun puoliväli, arviolta n. 1840–1860
Valmistaja / signeeraus: Varsinainen valmistaja ei ole tiedossa. Piippujen selkäruodossa merkintä “DAMAS BERNARD”.Molemmat hanat virittyvät ja lukittuvat sekä puolivireeseen, että täysvireeseen. Vasemman hanan / iskurin kiinnitysruuvi ei kuitenkaan pidä (kannattaa vaihtaa)
Pituus: 117 cm
Kaliiperi: n. 17,7 mm piipun suulta
Rihlaus: Ei, molemmat piiput sileät
Materiaali: Teräs, damaskiteräs ja pähkinäpuu
Kunto: Hyvä. Metalliosissa on iän ja käytön mukaista pintakulumaa, tummentumaa sekä paikallista pistekorroosiota. Damaskipiippujen pintakuvio on edelleen hyvin nähtävissä. Pähkinäpuinen puolipitkä tukki on kokonaisuutena hyvässä kunnossa ja kahvaosassa on säilynyt alkuperäistä karhennusta. Lukkolevyissä, hanoissa ja muissa metalliosissa on hillittyä kaiverruskoristelua. Alkuperäinen latauspuikko on tallella, mutta sen kärki puuttuu.
Erikoista: Piippujen selässä oleva DAMAS BERNARD -merkintä on tämän aseen kiinnostavimpia yksityiskohtia. Se ei todennäköisesti ole koko haulikon valmistajan nimi, vaan viittaa Bernard-tyyppiseen korkealaatuiseen damaskiteräkseen. Piippujen pinnassa näkyvä hienojakoinen, hieman aaltoileva rakenne on tyypillinen aidolle damaskipiipulle.

Muuta: Tämä on selvästi tavallista 1800-luvun käyttöhaulikkoa hienommin viimeistelty ase. Kaksipiippuinen rakenne, kaksi erillistä nallilukkoa, kaksivaiheisesti lukittuvat hanat, kaiverretut metalliosat, pähkinäpuinen tukki sekä damaskipiiput kertovat aseesta, jonka valmistuksessa on panostettu sekä laatuun, että ulkonäköön.

1800-luvun puoliväli oli nallilukkoaseiden kulta-aikaa. Nallilukko syrjäytti nopeasti piilukon 1800-luvun alkupuolella, sillä se oli yksinkertaisempi, nopeampi ja huomattavasti luotettavampi erityisesti kosteissa olosuhteissa. Kaksipiippuisesta nallilukkohaulikosta muodostui tämän seurauksena yksi vuosisadan tyypillisimmistä laadukkaista metsästysaseista.

Erityisen kiinnostavan tästä yksilöstä tekee Damas Bernard -merkintä. Bernard-nimellä tunnettu damaskikuvio kuului 1800-luvulla arvostettuihin damaskipiippujen laatuihin. Damaskipiippu valmistettiin takomalla ja kiertämällä yhteen erilaisia rauta- ja teräslajeja, jolloin valmiiseen pintaan syntyi tunnusomainen kuviointi. Tällaiset piiput olivat paitsi teknisesti vaativia valmistaa, myös tärkeä osa laadukkaan metsästysaseen ulkonäköä.

Bernard-nimi yhdistyy lisäksi 1800-luvun tunnettuun pariisilaiseen piippuseppä Léopold Bernardiin, jonka damaskipiippuja käyttivät aikansa korkeatasoiset asevalmistajat. Tästä yksilöstä ei kuitenkaan ole löytynyt sellaista valmistajaleimaa, jonka perusteella piiput voitaisiin varmasti attribuoida juuri hänen työpajalleen. Siksi DAMAS BERNARD on tässä syytä tulkita ensisijaisesti piippujen damaskilaatua kuvaavaksi merkinnäksi, eikä valmistajan signeeraukseksi. Kokonaisuutena kyseessä on erittäin näyttävä ja laadukas noin 175-vuotias metsästysase, jossa yhdistyvät nallilukkoaseiden historia, perinteinen asesepäntyö ja erityisen hienot damaskipiiput.