Alkuperä: Eurooppa
Esinetyyppi: Koristeellinen juomasarvi / luonnonsarviesine jalustalla
Valmistusajankohta: Arviolta 1970–1980-luku
Mitat: Korkeus 23 cm, leveys 16 cm ja syvyys 12 cm
Materiaali: Aito naudan sarvi, lakattu luonnonmuotoinen pahka- tai juuripuu
Kunto: Erinomainen vintage-kunto. Sarvi on ehjä ja kauniisti kiillotettu, eikä siinä näy merkittäviä halkeamia tai vaurioita. Suuaukko on käsin leikattu ja hiottu. Puujalustan paksu lakkapinta on hyvin säilynyt ja siinä on vain vähäistä ikään kuuluvaa kulumaa.
Erityistä: Erittäin veistoksellinen ja täysin omanlaisensa kokonaisuus, jossa aito naudan sarvi lepää luonnonmuotoisesta pahka- tai juuripuusta käsin työstetyllä jalustalla. Sarvea ei ole ruuvattu tai muuten näkyvästi kiinnitetty jalustaan, vaan se asettuu siihen oman kaartuvan muotonsa ja jalustan muotoilun ansiosta. Sarven väri muuttuu kauniisti tyven hunajan- ja kermanvaaleista sävyistä kohti kärjen harmaanruskeita ja hieman vihertäviä vivahteita. Korkeakiiltoinen pinta tuo luonnonsarven pitkittäisen rakenteen hienosti näkyviin. Jalustan voimakkaasti loimuava punaruskea puu muodostaa sarvelle näyttävän kontrastin.

Muuta: Sarvi on yksi ihmiskunnan vanhimmista käyttöön otetuista luonnonmateriaaleista. Eläinten sarvista on vuosituhansien aikana valmistettu juoma-astioita, säilytysastioita, ruutisarvia, soittimia ja seremoniallisia esineitä. Erityisesti juomasarvi tunnetaan vahvasti Pohjois-Euroopan historiasta, jossa niitä käytettiin niin arkisissa pidoissa kuin korkea-arvoisemmissa seremonioissa. Hienoimmat keskiaikaiset ja uuden ajan alun juomasarvet saatettiin varustaa hopeaheloilla ja omilla jalustoillaan, jolloin käytännöllisestä astiasta tuli samalla näkyvä arvovallan ja vaurauden esine.

Tämä yksilö kuuluu kuitenkin paljon nuorempaan perinteeseen. 1900-luvun jälkipuoliskolla luonnonsarvesta valmistettiin runsaasti käsityö- ja sisustusesineitä, joissa itse materiaalin luonnollinen muoto sai olla pääosassa. Tässä tekijä on selvästi ymmärtänyt sarven hienouden eikä ole yrittänyt pakottaa sitä mihinkään liian koristeltuun muotoon. Kiillotus, veistoksellinen kaartuminen ja pahkajuurijalusta riittävät.

Ja tuo jalusta on kyllä puolet koko esineen viehätyksestä. Sen muhkurainen, lähes veistosmainen muoto näyttää enemmän luonnosta löydetyltä kuin puusepän suorakulmaiseksi pakottamalta. Yhdessä sarven kanssa kokonaisuus muistuttaa vähän metsästysmajan, 1970-luvun käsityöateljeen ja vanhan kuriositeettikabinetin yhteistä löytöä.