Alkuperä: Afrikka
Laji: Impala (Aepyceros melampus)
Ajoitus: 2000-luku
Kunto: Hyvä. Kallo on huolellisesti puhdistettu ja vaalennettu. Molemmat sarvet alkuperäisine keratiinivaippoineen ovat hyvin säilyneet. Alaleuan puoliskot ovat irtonaiset ja mahdollistavat hampaiston sekä kallon rakenteen tarkemman tarkastelun. Kallon ohuemmissa luurakenteissa on paikoin vähäisiä puutoksia ja iän sekä preparoinnin mukaista kulumaa.
Erityistä: Kyseessä on uroksen kallo, sillä impalalla sarvet kehittyvät vain uroksille. Pitkät, voimakkaasti harjanteiset ja lajille tunnusomaisesti kaartuvat sarvet muodostavat näyttävän, lähes lyyramaisen siluetin. Impalan urosten sarvet voivat kasvaa huomattavan pitkiksi, ja niitä käytetään myös urosten välisissä kamppailuissa ja reviirikäyttäytymisessä.

Muuta: Tämä kookas impalan kallo edustaa yhtä Afrikan tunnetuimmista antiloopeista. Aepyceros melampus esiintyy luonnonvaraisena laajalla alueella itäisessä ja eteläisessä Afrikassa, missä se elää erityisesti savanneilla, ruohomailla ja harvapuustoisilla alueilla. Pitkien sarvien, suurten silmäkuoppien ja kevytrakenteisen, pitkän kallon yhdistelmä tekee kokonaisuudesta lähes veistoksellisen. Sarvien tumma pinta muodostaa voimakkaan kontrastin vaaleaan luuhun ja 62 senttimetrin kokonaiskorkeudellaan kyseessä on erittäin näyttävä luonnonhistoriallinen keräilyesine.

Kallon vaikuttavin piirre ovat epäilemättä sarvet, joiden ulkopinta muodostuu keratiinista luisen sarviytimen ympärille. Toisin kuin hirvieläinten vuosittain putoavat sarvet, nautaeläinten heimoon kuuluvien impaloiden sarvet ovat pysyviä rakenteita. Myös hampaisto kertoo paljon eläimen elintavasta. Impala on märehtijä, eikä sillä ole yläleuan etuhampaita tai kulmahampaita. Niiden sijasta ravinto katkaistaan alaleuan etuhampaiden ja yläleuan sarveistuneen hammaslevyn avulla.

Tämä näyttävä kallo soveltuu erinomaisesti luonnonhistorialliseen kokoelmaan, metsästysteemaiseen sisustukseen tai kuriositeettikabinetin katseenvangitsijaksi. Kallossa yhdistyvät eläimen anatomia, luonnonhistoria ja juuri sellainen hieman villi / arvoituksellinen estetiikka, jonka vuoksi aidot osteologiset preparaatit ovat kiehtoneet luonnontieteellisiä kokoelmia ja kuriositeettikabinetteja vuosisatojen ajan.