Alkuperä: Todennäköisesti Yhdysvaltain lounaisosat, Arizona / New Mexico
Kulttuurinen attribuutio: Todennäköisesti Navajo, eli Diné -käsityöperinne
Esinetyyppi: Seremoniasauva / Medicine Stick / Talking Stick / Prayer Stick
Valmistusajankohta: Arviolta 1980–1990-luku
Mitat: Kokonaispituus 38 cm
Materiaali: Puu, pehmeä nahka, lasihelmet, turkis, sulka ja iskemällä muotoiltu kivikärki
Kunto: Hyvä. Nahassa, turkiksessa, helmityössä ja kivessä on luonnollista ikääntymistä ja käytön jälkeä. Nahkahapsuissa on taipumia ja epätasaisuuksia. Kokonaisuus on säilynyt hienosti ja sen alkuperäinen käsityömäinen ilme on tallella.
Erityistä: Erittäin näyttävä käsityönä valmistettu seremonia- tai henkisauva, jonka rakenne ja materiaalivalinnat viittaavat vahvasti Yhdysvaltain lounaisosien Navajo/Diné-käsityöperinteeseen. Vastaavia autenttisiksi Navajo-käsitöiksi dokumentoituja moderneja medicine stick -esineitä tunnetaan juuri peuranahasta, lasihelmistä, turkiksesta ja höyhenistä valmistettuina. Osassa käytetään lisäksi kivisiä nuolenkärkiä. Rakenteen ja 38 senttimetrin koon puolesta tämä yksilö sopii erittäin hyvin samaan 1900-luvun loppupuolen käsityötraditioon.

Muuta: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen seremoniallisten sauvojen maailma on paljon monimuotoisempi kuin pelkkä yksi ”talking stick” -perinne. Sauvoja on käytetty eri yhteisöissä puheen, rukouksen, tanssin, seremonian ja symbolisen vallan välineinä, ja myös nykyajan alkuperäiskansojen käsityöläiset ovat jatkaneet näitä muotoja uusissa esineissä. Smithsonianin kokoelmissa on esimerkiksi 1980-luvulta lähtien valmistettuja talking stick -esineitä, joissa yhdistyvät puu, nahka, hevosenjouhi, höyhenet ja lasihelmet hyvin tämän sauvan tapaan.

Tässä yksilössä vahvin kulttuurinen yhteys johtaa Navajo- eli Diné-kansaan ja Yhdysvaltain lounaisosiin. Navajo-käsityöläisten valmistamissa moderneissa medicine, prayer ja talking stick -sauvoissa käytetään nimenomaan pehmeää peuranahkaa, turkista, pitkiä nahkahapsuja, höyheniä ja tiheää lasihelmityötä. Tunnetaan jopa lähes samankokoisia Navajo-sauvoja, joissa yhdistyvät nämä samat materiaalit ja nuolenkärkeä muistuttava kivielementti.

Helmityö on ehkä sauvan hienoin yksityiskohta. Musta, valkoinen, punainen ja turkoosinsininen muodostavat vahvan geometrisen rytmin, joka tuo välittömästi mieleen Amerikan lounaisosien käsityöestetiikan. Tässä kohtaa jättäisin kuitenkin liian tarkan ”värikoodin” selittämättä. Navajo/Diné-perinteessä pyhiin ilmansuuntiin ja vuoriin liittyy oma värijärjestelmänsä, mutta se ei vastaa suoraan tämän sauvan puna-valko-musta-turkoosi-yhdistelmää. Siksi on uskottavampaa nähdä helmityö perinteisen symbolikielen ja modernin käsityöläisen oman sommittelun yhdistelmänä kuin väittää jokaiselle helmelle yksi tietty merkitys.

Myös kivinen kärki tekee esineestä erityisen. Se muistuttaa tietoisesti nuolen- tai keihäänkärkeä ja tuo sauvaan metsästykseen, selviytymiseen ja soturiperinteeseen viittaavaa voimaa. Sitä ei kuitenkaan pidä tulkita muinaiseksi arkeologiseksi nuolenkärjeksi. Tämän kaltaisissa moderneissa Navajo-tyylisissä talking stick -esineissä kivisiä kärkiä on käytetty nimenomaan osana seremoniallista ja visuaalista kokonaisuutta. Turkis, nahka ja sulka tuovat mukaan eläinmaailman. Monissa alkuperäiskansojen kulttuureissa eläimillä, linnuilla ja luonnonmateriaaleilla on omat hengelliset yhteytensä, mutta niiden tarkka merkitys riippuu aina kansasta, suvusta, seremoniasta ja tekijästä. Siksi juuri tämän sulan tai turkistupsun merkitystä ei kannata keksiä jälkikäteen. Jo materiaaleina ne kuitenkin rakentavat sauvan olennaisen ajatuksen: ihminen, eläin, maa ja henkinen maailma kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Diné-maailmankuvassa keskeinen käsite on Hózhó, jota on vaikea kääntää yhdellä suomalaisella sanalla. Siihen liittyvät kauneus, tasapaino, harmonia, oikea järjestys ja hyvä tapa olla suhteessa ympäröivään maailmaan. Emme väitä tämän sauvan olevan mikään yksittäinen Hózhó-seremonian esine, mutta sen materiaaleissa ja symmetrisessä koristelussa on samaa ajatusta luonnon, ihmisen ja esineen välisestä tasapainosta.

Ja sitten on se kaikkein kiehtovin kysymys: mihin tätä sauvaa on oikeasti käytetty? Se on voinut olla seremonia- tai rukoussauva, puhesauva, tanssiin liittyvä esine tai käsityöläisen valmistama keräily- ja lahjaesine. 1980–1990-luvuilla vastaavia alkuperäiskansojen tekemiä sauvoja valmistettiin myös reservaattien ja lounaisten osavaltioiden käsityömarkkinoille. Niitä ei silti kannata kuitata pelkiksi turistiesineiksi, sillä monet olivat oikeiden alkuperäiskansojen käsityöläisten valmistamia ja jatkoivat samalla elävää käsityötraditiota. Navajo-tekijöiden dokumentoituja vastaavia sauvoja tunnetaan runsaasti.