Alkuperä: Ruotsi
Valmistusajankohta: 1900-luvun alkupuoli, arviolta noin 1910–1930
Mitat: Leveys 41 cm, korkeus 92 cm ja syvyys 38 cm
Materiaali: Puu- ja levyrakenne, pähkinä- ja juuripähkinäviilu, massiivipuiset nuppivetimet, metalliset mekanismi- ja lukko-osat sekä mattapintainen harmaa luonnonkivikansi. Kivilaji on mahdollisesti vuolukiveä tai serpentiniittiä.
Kunto: Ikään nähden hyvä. Kalusteen runko on tukeva ja julkisivun viilutus on säilyttänyt voimakkaan, lämpimänruskean kuviointinsa. Puu- ja viilupinnoissa on käyttöön kuuluvaa naarmuuntumista, hankaumaa, pieniä kolhuja, sävyvaihtelua sekä vähäisiä reuna- ja viilupuutoksia. Harmaassa kivikannessa on pintanaarmuja, laikkuja, hankaumaa ja pieniä reunakolhuja. Kansi on alkuperäinen ja sen viistetty muoto ja mitoitus sopivat runkoon erittäin luontevasti.
Erityistä: Pieneenkin tilaan mahtuva kapea ja korkea ruotsalainen asiakirjalipasto, jossa 1900-luvun alun tehdasvalmisteinen rakenne on puettu 1800-luvun puolivälin porvarillista sisustusta jäljittelevään asuun. Julkisivun kuusi laatikkomaista paneelia on koristettu poikkeuksellisen elävästi kuvioidulla pähkinä- tai juuripähkinäviilulla. Viilukuviot on sommiteltu peilikuvamaisesti keskeltä sivuille, mikä antaa jokaiselle etupaneelille lähes liekkimäisen ilmeen.

Muuta: Tämä kaluste näyttää ensi silmäyksellä huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Tumma pähkinäpuu, peilikuvamaiset viilukuviot, profiloidut laatikkojen kehykset ja raskas kivitaso palauttavat mieleen 1800-luvun herrainhuoneet, kirjastot ja yksityiset työhuoneet. Tarkempi tutkiminen kuitenkin kertoo, että kyseessä on myöhempi, tietoisesti historialliseen tyyliin valmistettu laatukaluste.

Muotokielessä on vaikutteita sekä biedermeieristä että Ruotsissa Kaarle Juhana -tyyliksi kutsutusta empirekauden jälkivaiheesta. Molemmissa suosittiin lämpimiä jalopuuviiluja, rauhallisia mittasuhteita ja puun oman kuvioinnin nostamista koristeellisen kokonaisuuden pääosaan. Tässä kaapissa ei tarvita veistoksia, intarsiaa tai kullattuja heloja, sillä juuripähkinän pyörteilevä kuviointi hoitaa koristelemisen lähes yksin. Kalusteen kuusi laatikkomaista etuosaa tekevät julkisivusta symmetrisen, mutta rakenne ei ole tavallinen kuusilaatikkoinen lipasto. Ainakin yhden paneelin takaa avautuu laatikkoa suurempi säilytystila, mikä tukee ajatusta asiakirjoille, papereille tai muille työhuoneen tarvikkeille suunnitellusta kaapista.

Kivikansi tekee kalusteesta tavallista arvokkaamman oloisen ja tarjoaa samalla kestävän laskutason. Sen päälle on voitu asettaa kirjoitusvälineitä, pöytäkello, lamppu tai muita päivittäisessä työssä käytettyjä esineitä ilman, että kiillotettua puupintaa tarvitsi varoa jokaiselta mustetahralta. Kansi kestää myös aikuisen miehen painon, on nimittäin testattu. Kyseessä on hieno esimerkki ajasta, jolloin moderni tehdastuotanto ei tarkoittanut luopumista historiallisesta tyylistä. Päinvastoin uusilla materiaaleilla ja valmistustavoilla rakennettiin kaluste, jonka oli tarkoitus näyttää siltä kuin se olisi kuulunut suvulle jo useamman sukupolven ajan.