Alkuperä: Armenialainen kristillinen kulttuuripiiri
Esinetyyppi: Liturgiset käsivarsirannekkeet, pazban / bazpan
Valmistusajankohta: Arviolta 1800-luvun loppu – 1900-luvun alku
Mitat: Molemmat 52 × 16 cm
Materiaali: Musta sametti, tekstiili, hopeanvärinen metallipunos ja metallilankakirjonta, sekä metalliset kiinnitysosat
Kunto: Ikäänsä nähden hyvä. Sametissa on paikallista kulumaa ja painaumia, metallipunoksessa ja kirjonnassa ajan tuomaa patinaa ja paikallista kulumista. Reunoissa ja kiinnitysosissa näkyy käytön jälkiä, mutta molemmat rannekkeet ovat säilyneet kokonaisina ja muodostavat yhtenäisen parin.
Erityistä: Harvinainen pari Armenian apostolisen kirkon liturgiseen pukeutumiseen kuuluvia bazpan-rannekkeita. Pazbanit valmistettiin parina ja niitä käytettiin yksi kummassakin käsivarressa papin liturgisen vaatetuksen osana. Tämän parin mustaa samettia reunustaa hopeanvärinen metallipunos, ja leveitä päätyjä koristavat näyttävät metallilangasta valmistetut versovat ristiaiheet. Hyvä museaalinen vertailukohta löytyy Walters Art Museumin kokoelmasta. Museon armenialainen liturgisten rannekkeiden pari, kokoelmanumero 83.310, on ajoitettu 1700–1800-luvuille ja valmistettu kirjotusta silkistä. Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa on lisäksi Armeniaan attribuoituja liturgisia käsivarsirannekkeita jo 1500-luvulta, mikä kertoo esinetyypin pitkästä historiasta armenialaisessa kirkollisessa pukeutumisessa.

Muuta: Pazban kuuluu Armenian apostolisen kirkon papin perinteiseen liturgiseen vaatetukseen. Rannekkeet asetetaan molempien kyynärvarsien ympärille valkoisen shabig-aluspuvun hihojen päälle. Niillä on ollut myös käytännöllinen tehtävä, eli ne kokoavat leveät hihat tiiviisti käsivarren ympärille ja pitävät ne poissa tieltä papin palvellessa alttarilla.

Pazbanien merkitys ei kuitenkaan rajoitu käytännöllisyyteen. Armenian kirkollisessa perinteessä käsivarsirannekkeet liittyvät papin käsien voimaan, puhtauteen ja valmiuteen suorittaa pyhää palvelusta. Rannekkeita puettaessa oikealle ja vasemmalle kädelle kuuluvat omat rukouksensa, joissa pyydetään Jumalalta voimaa ja puhtautta palvelusta varten.

Tämän parin näyttävin yksityiskohta on mustan sametin ja hopeanvärisen metallikirjonnan voimakas kontrasti. Molempien rannekkeiden leveään päätyyn kirjottu risti haarautuu lähes kasvimaisiksi ja liljamaisiksi muodoiksi. Tällainen versova ristikuva muistuttaa armenialaisesta kristillisestä taiteesta ja erityisesti khachkar-ristikivistä tuttua kuvamaailmaa, jossa risti voi saada elämän puuhun viittaavia kasvillisia muotoja. Yhteyttä ei kuitenkaan voida pitää yksittäisen koristeaiheen perusteella suorana khachkar-viittauksena. Kokonaisuutena kyseessä on hienosti säilynyt ja visuaalisesti erittäin vahva liturginen tekstiilipari traditiosta, jonka vastaavia historiallisia esimerkkejä löytyy nykyisin maailman merkittävien museoiden kokoelmista.