Alkuperä: Englanti
Esinetyyppi: Lasiovellinen pöytä- ja seinävitriini / pienoiskaappi
Alkuperäinen käyttötarkoitus: Todennäköisesti apteekki-, lääkäri- tai instrumenttikaappi
Valmistusajankohta: Arviolta 1900–1920
Mitat: Korkeus 55 cm, leveys 33 cm ja syvyys 17 cm
Materiaali: Massiivipuu, todennäköisesti tammi tai muu jalopuu, alkuperäinen tasolasi ja metalliset helat
Kunto: Hyvä ja rakenteellisesti tukeva. Puupinnoissa on runsaasti aitoa ikään ja pitkäaikaiseen käyttöön kuuluvaa kulumaa, tummumia, naarmuja ja pintakäsittelyn ohentumista. Takaseinän leveissä puulaudoissa näkyy puun luonnollista elämistä ja kuivahalkeamia. Metalliosissa on ikään kuuluvaa patinaa. Kokonaisuutta ei ole pyritty restauroimaan uuden näköiseksi, vaan sen vanha pinta ja käyttöhistoria ovat hyvin näkyvissä.
Erityistä: Erittäin sympaattinen ja käyttökelpoinen englantilainen pienoisvitriini, jonka mittasuhteet ja rakenne sopivat hyvin 1900-luvun alun apteekki- tai lääkärikalusteeksi. Kaapin yksiosainen lasiovi avautuu oikealle ja on kiinnitetty upotetuilla metallisilla lehtisaranoilla. Oven koristeellinen valettu metallivedin on kiinnitetty vanhoilla uraruuveilla, ja vetimen päissä on hieno kukka- tai apila-aiheinen muotoilu. Sisätila on jaettu yhdellä kiinteällä puuhyllyllä kahdeksi erilliseksi säilytystasoksi. Takaseinä muodostuu leveistä pystysuuntaisista laudoista, joiden tummentunut pinta antaa kaapin sisälle juuri oikean vanhan apteekin tai lääkärin vastaanottohuoneen tunnelman. Sivupuut jatkuvat rungon alapuolelle pieniksi jaloiksi, joten kaappi on alun perin tarkoitettu toimimaan luontevasti pöytäpinnalla. Taakse on myöhemmin lisätty kaksi kolmionmuotoista ripustushelaa, joten sitä voidaan nykyään käyttää myös seinäkaappina.

Muuta: Tässä on juuri sellainen pieni kaappi, jonka alkuperäistä sisältöä tekee mieli alkaa arvailla. Oliko lasin takana lääkepulloja, pieniä kirurgisia instrumentteja, mikroskoopin preparaatteja vai jotain sellaista, jonka viktoriaaninen lääkäri olisi mieluummin pitänyt poissa potilaan näkyviltä? Varmuutta alkuperäisestä käytöstä ei ole, mutta rakenteensa, kokonsa ja pelkistetyn lasiovensa perusteella kaappi sopii hyvin 1900-luvun alun apteekki- tai lääkärikalusteiden maailmaan.

Erityisen hieno tässä yksilössä on pinta. Puuta ei ole hiottu kuoliaaksi eikä peitetty uudella lakalla, vaan yli sadan vuoden käyttö näkyy edelleen kannessa, oven reunoissa ja sisäpinnoissa. Juuri tällainen patina tekee vanhasta käyttöesineestä kiinnostavamman kuin liian siistiksi entisöity vastaava. Nykyään kaappi toimii hienosti esimerkiksi vanhojen lääketieteellisten esineiden, pienten tieteellisten instrumenttien, militarian, fossiilien, reliikkien tai muiden keräilyesineiden vitriininä. Se on riittävän pieni pöydälle, mutta myöhemmin lisättyjen ripustushelojen ansiosta sen saa myös seinälle. Ei siis uusi käsityönä rakennettu kuriositeettikaappi, vaan aito vanha englantilainen pienkaluste, jolla on jo oma pitkä historiansa.