Alkuperä: Ruotsi
Valmistusajankohta: 1900-luvun alku, arviolta noin 1900–1915
Provenienssi: Pöydän aiempaa omistushistoriaa ei tunneta, mutta sen entisöinti on dokumentoitu yksityiskohtaisesti Wanha Wiljami -blogissa 16.5.2011. Pääset lukemaan koko entisöinnin täältä.
Mitat: Leveys 130 cm, korkeus 78 cm ja syvyys 80 cm
Materiaali: Massiivipähkinä, pähkinäviilulla verhoiltu mäntyrakenne, sekä tammesta valmistetut laatikoiden sivut ja pohjat. Upotettu ruskea nahkainen kirjoitusalusta ja alkuperäiset metalliset helat.
Rakenne: Vapaasti seisova, molemmilta puolilta viimeistelty kirjoituspöytä. Kirjoittajan puolella on viisi kookasta ja syvää vetolaatikkoa ja oikealla ovellinen kaappiosa. Takapuoli on paneloitu, joten pöytä on tarkoitettu sijoitettavaksi myös keskelle työhuonetta.
Kunto: Hyvä, täysin entisöity. Pinnoissa on ikään ja käyttöön kuuluvaa kulumaa. Puuosissa näkyy pieniä kolhuja, naarmuja, sävyeroja ja paikallista pintakäsittelyn kulumista. Nykyisessä ruskeassa nahkakannessa on ajan mukaista kulumaa ja käytön jälkiä.
Entisöinti: Pöytä entisöitiin perusteellisesti vuonna 2011. Tuolloin aiempi epätasainen petsilakkaus poistettiin, pöytä purettiin osiin ja huonokuntoinen vihreä verka irrotettiin. Pintakäsittelyn alta paljastuneet viiluvauriot ja kannen suuremmat raot korjattiin pähkinäviilulla ja puusuikaleilla. Liimauksissa käytettiin perinteistä nahkaliimaa. Pöydän vasemmassa jalassa oli jo ennen vuoden 2011 entisöintiä vanha korjaus, jossa oli käytetty pöydän pähkinäpuusta poikkeavaa koivua, nykyaikaista puuliimaa ja kahta läpi kulkevaa tappia. Vanhasti korjattu rakenne oli tiukasti kiinni, joten sitä ei purettu kokonaan, vaan vaurioalue puhdistettiin, täydennettiin ja muotoiltiin uudelleen. Myös irronneet takajalat liimattiin takaisin paikalleen nahkaliimalla. Puuosat käsiteltiin entisöinnissä kolmella kerroksella oranssia sellakkaa, joka syvensi pähkinän luonnollista sävyä. Lopuksi pinnat vahattiin tumman pähkinän sävyisellä vahalla ja kiillotettiin satiinisen himmeiksi. Nykyinen ruskea nahka liimattiin kirjoitustasoon samassa yhteydessä.
Erityistä: Poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu antiikkihuonekalu. Pöydästä on säilynyt vaiheittainen entisöintikertomus kuvineen, jossa näkyvät sen rakenteet, materiaalit, vauriot, vanhat korjaukset ja vuonna 2011 tehdyt työvaiheet. Tällainen dokumentaatio tekee myöhemmistä muutoksista läpinäkyviä ja erottaa pöydän monista kalusteista, joiden kunnostushistoria jää kokonaan arvailujen varaan.

Muuta: Tämä pöytä ei ainoastaan näytä siltä, että sen ääressä on tehty päätöksiä. Sen oma historia on poikkeuksellisen tarkasti kirjattu muistiin. Ruotsissa 1900-luvun alussa valmistettu kirjoituspöytä on rakennettu tavalla, joka kertoo kunnianhimoisesta laatuhuonekalusta. Näkyvissä osissa käytettiin massiivista pähkinäpuuta ja pähkinäviilua, kun taas laatikoiden sivuihin ja pohjiin valittiin kestävää tammea. Kyse ei siis ole vain jalopuuta jäljittelevästä pintakalusteesta, vaan rakenteeltaan huolellisesti valmistetusta työpöydästä.

Muotokieli asettuu jugendin ja 1800-luvun historisoivien tyylien välimaastoon. Sorvatut jalat, koristeelliset alkuperäishelat ja paneloidut ovet tuovat mukaan vanhan maailman arvokkuutta, mutta rakenne on jo selkeämpi ja käytännöllisempi. Pöytä on tehty seisomaan keskellä huonetta, sillä myös sen taustapuoli on viimeistelty katsottavaksi. Vuoden 2011 entisöinti ei pyrkinyt peittämään kaikkea vanhaa, vaan palauttamaan pöydän käyttökuntoon perinteisiä materiaaleja hyödyntäen. Viilupaikkaukset tehtiin pähkinällä, rakenteita liimattiin nahkaliimalla ja puupinnat käsiteltiin sellakalla, sekä vahalla. Aiemman korjauksen jäljet jätettiin osaksi pöydän historiaa sen sijaan, että koko jalka olisi rakennettu uudelleen. Nykyinen ruskea nahkakansi on siis osa pöydän dokumentoitua myöhempää historiaa. Se valittiin korvaamaan huonokuntoinen vihreä verka, jonka arvioitiin sekin olevan aikaisemman kunnostuksen yhteydessä lisätty. Nahka on sittemmin ehtinyt saada uuden kerroksen naarmuja ja työskentelyn jälkiä, mikä sopii pöydän luonteeseen paremmin kuin virheetön uusi pinta.

Kyseessä on hieno, yli satavuotias ruotsalainen työhuonekaluste, jonka kohdalla ei tarvitse arvailla, mitä pinnan alla on tapahtunut. Sen vauriot, korjaukset ja uusi elämä on kirjattu muistiin vaihe vaiheelta. Pöytä, jolla on sekä menneisyys että siitä säilynyt kertomus – ja Oldin työhuoneeseen juuri sopivasti auktoriteettia.