Alkuperä: Afganistan, todennäköisesti Heratin alue
Kulttuuri / kudontaperinne: Baluch, käsinsolmittu
Valmistusajankohta: Arviolta n. 1960–1975
Mitat: 125 × 80 cm hapsujen kanssa
Materiaali: Villa, puuvillainen loimi ja hapsut
Kunto: Kohtalainen, ikään nähden hyvä. Matossa on luonnollista käyttö- ja ikäkulumaa, sekä paikoin nukan madaltumista, mutta kuviointi ja värimaailma ovat säilyneet hyvin. Reuna-alueissa ja hapsuissa näkyy normaalia kulumaa. Matto on rakenteeltaan ohut, kevyt ja hyvin taipuisa, mikä on tämän tyyppisille Baluch-matoille tyypillistä.

Erityistä: Kyseessä on näyttävä afganistanilainen Baluch-rukousmatto, jonka kiinnostavin yksityiskohta on maton yläosaan kudottu moskeija- ja minareettiaiheinen arkkitehtoninen kuva-aihe. Maton keskiosaa hallitsevat kolme suurta geometris-tähtimäistä medaljonkia, joiden ympärillä toistuvat tummansiniset, viininpunaiset, ruskeanvihreät ja luonnonvaaleat sävyt. Kokonaisuus on hyvin tyypillinen Baluch-kudonnalle, eli väripaletti on tumma ja maanläheinen, mutta vaaleat yksityiskohdat nostavat kuvioinnin voimakkaasti esiin. Ohut ja taipuisa rakenne erottaa tämän monista paksummista persialais- ja kaukasialaismattojen tyypeistä. Pieni koko ja kevyt rakenne sopivat hyvin maton alkuperäiseen käyttöön rukousmattona, jota oli helppo siirtää ja käsitellä.

Muuta: Baluch-rukousmattojen kudontaperinne liittyy Afganistanin, Iranin ja Turkmenistanin rajaseuduilla eläneisiin baluch- ja muihin paimentolais- ja kyläyhteisöihin. Pienikokoiset rukousmatot olivat käytännöllisiä ja helposti mukana kuljetettavia tekstiilejä, joiden kuviointiin yhdistyivät sekä uskonnollinen käyttötarkoitus että paikallinen kudontaperinne. Niille muodostui hyvin tunnistettava ilme: tumma, syvä värimaailma, tiheät geometriset kuviot sekä vahvasti tyylitellyt kasvi-, rakennus- ja symboliaiheet.

Rukousmatolla oli ennen kaikkea käytännöllinen tehtävä osana islamilaista päivittäistä rukousta. Se tarjosi puhtaan ja rajatun alustan rukoukselle, kun matto asetettiin kohti Mekkaa, eli qiblan suuntaan. Moniin rukousmattoihin kudottiin tätä varten mihrabia, moskeijan rukoussyvennystä, muistuttava kaariaihe, joka samalla antoi matolle selkeän suunnan. Vähitellen tästä käytännöllisestä rakenteesta kehittyi kokonainen kuvallinen perinne, jossa rukoustilaa saatettiin kuvata kaarien, pylväiden, kupolien, minareettien ja muiden arkkitehtonisten elementtien avulla.

Tässä yksilössä tuo ajatus on erityisen selvästi nähtävissä. Maton yläosaan on kudottu kokonainen pieni arkkitehtoninen näkymä kupoleineen, torneineen ja oviaukkoineen. Kyse ei todennäköisesti ole yhdestä tunnistettavasta moskeijasta, vaan idealisoidusta pyhästä rakennuksesta ja kuvallisesta muistutuksesta rukouksen suunnasta, sekä ympärille muodostuvasta hengellisestä tilasta. Juuri tämä tekee matosta tavallista Baluch-mattoa kiinnostavamman. Siinä yhdistyvät paimentolais- ja kyläkudonnan tumma geometrinen maailma, sekä hyvin konkreettinen rukousmaton historia. Kokonaisuutena kyseessä on hienosti ikääntynyt ja visuaalisesti vahva afganistanilainen rukousmatto, joka on samalla upea sisustusesine, käsityötaidon näyte ja pieni pala islamilaisen rukousperinteen historiaa.