Alkuperä: Todennäköisesti Ranska
Valmistusajankohta: 1900-luvun alkupuolisko tai puoliväli, arviolta noin 1930–1960
Mitat: Korkeus noin 55 cm ja halkaisija noin 48 cm. Ripustusketju ja kattokuppi lisäävät valaisimen kokonaiskorkeutta.
Materiaali: Messinkiä tai kullansävyiseksi käsiteltyä metallia, kirkasta koristelasia, lasinen keskipilari ja lasiruusukkeet sekä sähkökomponentit. Lasiosien lyijykristallipitoisuutta ei ole tutkittu. Johdon päähän on vaihdettu uusi tulppapistoke asennuksen helpottamiseksi.
Valopisteet: Yhteensä kuusi sähköistä valopistettä: viisi ylöspäin suuntautuvaa kynttilähaaraa, sekä yksi keskirungosta alaspäin suuntautuva valopiste.
Kunto: Ikään nähden hyvä, toimiva ja erittäin koristeellinen kokonaisuus. Messinkirungossa on ikään kuuluvaa tummumista, patinaa, pieniä naarmuja ja paikallista pinnan kulumista. Siroissa metallivarsissa saattaa esiintyä vähäistä taipumista. Kynttilää jäljittelevissä suojaholkeissa on kellastumista, tahroja ja pintakulumaa. Osa ruskeista jäljistä muistuttaa koristeellista sulaneen vahan efektiä, mutta mukana on myös käytön ja iän aiheuttamaa kulumaa. Kirkkaissa lasiosissa esiintyy vähäistä sameutta, pieniä naarmuja, sekä mahdollisia yksittäisiä reunavaurioita.
Erityistä: Ilmava, ranskalaisvaikutteinen salonkikruunu, jonka avorunkoinen rakenne yhdistelee barokin runsautta ja rokokoon keveästi kaartuvaa muotokieltä. Viisi messinkistä S-muotoista valaisinvartta levittäytyy symmetrisesti lasisen keskipilarin ympärille. Keskiakselia koristaa suuri, maljakkomainen ja kevyesti kierretty lasibalusteri. Sen ympärille kaartuu useita ohuempia messinkivarsia, joista riippuu uurrettuja, mantelin- ja pisaranmuotoisia lasikoristeita. Lasipisaroiden välissä olevat päivänkakkaraa muistuttavat ruusukkeet tekevät kokonaisuudesta lähes kukkaköynnöksen kaltaisen.

Muuta: Tässä on todellinen tunnelman luoja ”lasipuutarhan” muodossa. Kruunussa ei ole raskasta, yhtenäistä kristalliverhoa, vaan sen sijaan valo kulkee vapaasti kaartuvien varsien, lasikukkien ja kymmenien läpikuultavien pisaroiden välissä. Kokonaisuus näyttää enemmän ilmassa kasvavalta köynnökseltä kuin perinteiseltä kattovalaisimelta.

Kruunun muotokieli lainaa vanhojen ranskalaisten salonkien barokki- ja rokokookruunuista, mutta rakenne ja sähköistys kuuluvat selvästi 1900-luvulle. Historiallinen runsaus on muutettu kevyemmäksi: paksujen valettujen ornamenttien sijaan käytettiin ohuita messinkikaaria, lasista keskipilaria ja vapaasti riippuvia koristeita. Kuudes, rungon sisällä alaspäin suunnattu lamppu on erityisen onnistunut yksityiskohta. Se valaisee keskeltä riippuvia lasikoristeita ja saa myös kruunun alaosan hehkumaan. Viisi ulompaa kynttilävaloa puolestaan korostavat metallivarsien kaaria ja lasipisaroiden muotoa.

Sammutettuna valaisin on siro, romanttinen ja sopivasti patinoitunut. Sytytettynä lasipisarat alkavat heijastaa ympäröivää huonetta ja kokonaisuus muuttuu pieneksi valoa kantavaksi puutarhaksi. Upea ja harvinainenkin kattokruunu!