Laji: Agrias beatifica (Hewitson, 1869), täpläperhosten heimoon (Nymphalidae) kuuluva trooppinen päiväperhonen
Lajin alkuperäinen esiintymisalue: Etelä-Amerikan trooppiset sademetsät, erityisesti Amazonin alue. Lajia ja sen eri muotoja tunnetaan muun muassa Perusta, Brasiliasta ja Kolumbiasta.
Valmistus-/preparointipaikka: Eurooppa
Valmistusajankohta: 2000-luku
Mitat: Lasikuvun korkeus 17 cm, pohjan halkaisija 12 cm
Materiaali: Kuivattu perhospreparaatti, lasikupu, metallinen tukirakenne ja puupohja
Kunto: Erittäin hyvä. Perhonen on hyvin säilynyt ja siivet on aseteltu symmetrisesti. Siivissä on preparoidulle luonnonmateriaalille kuuluvaa hyvin vähäistä kulumaa ja yksittäisiä pieniä pintajälkiä. Voimakas alkuperäinen väritys on säilynyt näyttävänä. Lasikupu on ehjä ja kirkas, jalusta siistikuntoinen.
Erityistä: Poikkeuksellisen näyttävä trooppinen perhonen, jonka siipien kaksi puolta näyttävät lähes kahdelta eri eläimeltä. Toista puolta hallitsevat syvät safiirinsiniset ja lähes mustat sävyt, kun taas toinen puoli räjähtää tulenpunaisen, turkoosinharmaan ja suurten mustien silmätäplien kuvioiksi. Agrias-perhosten sinisissä alueissa värivaikutelma syntyy osittain siipisuomujen mikroskooppisesta rakenteesta, kun taas punaiset ja oranssit alueet ovat pääosin pigmenttivärejä.

Muuta: Tässä on kerrassaan upea perhonen, jolla on todellakin ns. kahdet kasvot. Toiselta puolelta siivet ovat lähes mustat, mutta valossa niiden pintaan syttyy syvä safiirin- ja koboltinsininen hohde. Kun perhonen käännetään ympäri, tunnelma vaihtuu täysin: näkyviin tulevat voimakkaan tulenpunaiset alueet, vaaleansiniset ja turkoosiin taittuvat kentät sekä niiden keskellä suuret mustat silmätäplät. Kontrasti on niin raju, että kaksi puolta voisivat helposti kuulua kahdelle eri lajille.

Agrias-suvun perhoset kuuluvat Etelä-Amerikan trooppisten metsien näyttävimpiin päiväperhosiin. Ne ovat voimakkaita ja nopeita lentäjiä, ja aikuisia tavataan suurelta osin metsän latvuskerroksessa. Ne laskeutuvat toisinaan alemmas muun muassa käymistilassa olevien ja ylikypsien hedelmien houkuttelemina. Suvun kirkkaat yläpinnat ja voimakkaasti kuvioidut alapinnat tekevät niistä myös pitkään keräilijöiden arvostamia luonnonhistorian kohteita.

Siipien kaksijakoisuus ei ole vain näyttävää estetiikkaa. Perhoselle voimakkaasti erilaiset siipipinnat muodostavat osan kokonaisuudesta, jossa näkyvyys, naamioituminen ja saalistajan huomion hämääminen vuorottelevat. Kun kirkkaana välähtänyt perhonen laskeutuu ja siipien näkyvä pinta vaihtuu, myös sen muodostama visuaalinen hahmo muuttuu hetkessä. Erityisesti alapinnan silmätäplät ovat juuri sellaista luonnon kuviointia, joka on saanut ihmisen vuosisatojen ajan näkemään perhosissa jotain lähes suunnitellun oloista.

Ja siihen liittyy myös tämän yksilön kiinnostavin symbolinen puoli. Perhonen on eri kulttuureissa saanut merkitä muutosta, sielua, katoavaisuutta ja uuden elämän syntymistä. Toukan muuttuminen kotelon kautta kokonaan toisenlaiseksi olennoksi on tehnyt siitä yhden luonnonhistorian voimakkaimmista muodonmuutoksen vertauskuvista. Juuri Agrias beatifican kohdalla tähän sopii vielä toinenkin ajatus, eli näkyvä pinta ei kerro koko totuutta.

Yhdeltä puolelta lähes yönsininen jalokivi, toiselta puolelta tulipunainen ja silmätäpläinen naamio. Sama eläin kantaa kahta täysin erilaista ulkoasua. Siinä voi nähdä symbolin piilotetusta identiteetistä, näkyvän ja kätketyn välisestä rajasta sekä siitä, kuinka luonnossa kauneus voi olla samaan aikaan sekä houkutus että suojakeino. Jäätävän kaunis ja hieno kohde!