Alkuperä: Eurooppa
Esinetyyppi: Teatterimonokulaari / vetoputkellinen taskuteleskooppi (monocular opera glass, ransk. lorgnette de théâtre)
Valmistusajankohta: 1800-luku, todennäköisesti vuosisadan alkupuoli tai keskivaihe
Valmistaja / signeeraus: Ei havaittavaa valmistajamerkintää
Mitat: Pituus avattuna 9 cm ja suljettuna noin 4 cm. Linssien halkaisijat noin 4 cm ja 2 cm
Materiaali: Messinki tai muu kupariseos, lasi sekä vaalea orgaaninen materiaali, todennäköisesti luu tai mahdollisesti norsunluu
Toiminta: Optiikka on testattu ja toimii. Linssit ovat ehjät ja ikäisekseen kirkkaat. Moniosainen teleskooppirakenne avautuu käyttöasentoon ja painuu kokoon taskukokoiseksi kokonaisuudeksi.
Kunto: Hyvä. Metallipinnoissa on kaunista tummaa patinaa, hankaumaa ja mekaanisesta käytöstä syntyneitä jälkiä. Vaaleassa objektiivipään holkissa on selkeä pitkittäinen hiushalkeama, sekä luonnollista värivaihtelua. Halkeama on tyypillinen mahdollinen ikääntymisilmiö luun ja muiden orgaanisten materiaalien kuivuessa ja eläessä ajan myötä.
Erityistä: Erittäin pienikokoinen 1800-luvun optinen instrumentti, joka koostuu useasta sisäkkäisestä vetoputkesta. Suljettuna vain noin neljän senttimetrin mittainen monokulaari muuttuu avattaessa noin yhdeksän senttimetrin pituiseksi katseluvälineeksi. Kookas objektiivilinssi suhteessa esineen kokoon, sekä kompakti rakenne sopivat hyvin teatteri- ja seurapiirikäyttöön valmistettujen monokulaarien maailmaan. Optinen rakenne saattaa olla Galilei-tyyppinen, kuten monissa aikakauden teatterikiikareissa, mutta tätä ei ole avattu, tai optisesti analysoitu tarkemmin.

Muuta: Tässä on hieno esimerkki ajasta, jolloin kiikari saattoi olla yhtä paljon henkilökohtainen asuste kuin optinen instrumentti. Pieni teatterimonokulaari kulki helposti taskussa tai laukussa ja vedettiin esiin oopperassa, teatterissa tai muussa seurapiiritilaisuudessa silloin, kun näyttämön yksityiskohtia haluttiin tarkastella hieman lähempää. Pienestä koostaan huolimatta tämä on juuri sellainen esine, joka avaa kokonaisen maailman. Sen voi kuvitella 1800-luvun teatterikatsomoon kädessä pidettäväksi, mutta yhtä luontevasti se asettuu tänään vanhojen tieteellisten instrumenttien, optiikan ja kuriositeettien kokoelmaan.

Rakenteessa on jotakin erityisen viehättävää. Kolme toistensa sisään painuvaa metalliputkea tekevät esineestä suljettuna lähes korumaisen pienen, mutta avattuna siitä muodostuu täysin toimiva optinen laite. Tummaksi patinoitunut metalli, suuri lasinen etulinssi ja vaalea orgaaninen holkki muodostavat yhdessä hyvin 1800-lukulaisen kokonaisuuden, jossa käytännöllisyys ja näyttävä viimeistely kulkevat rinnakkain. Vaalea holkki on todennäköisesti luuta tai mahdollisesti norsunluuta. Pitkittäinen hiushalkeama sopii hyvin vanhan orgaanisen materiaalin luonnolliseen ikääntymiseen ja kuuluu tässä tapauksessa esineen historiaan.