Alkuperä: Toscana, Italia
Valmistusajankohta: 1900-luvun alku
Mitat: Korkeus 43 cm, leveys 23 cm ja syvyys 23 cm
Paino: n. 3 kg
Materiaali: Pronssi
Kunto: Hyvä. Ikään nähden vähäistä kulumaa ja kaunista patinaa erityisesti jalustoissa ja yksityiskohdissa.
Erityistä: Upea kokonaisuus, jossa kaksi renessanssiajan firenzeläistä pagea kannattelevat viisihaaraista kynttelikköä
Muuta: Nämä toscanalaiset pronssikyntteliköt ammentavat inspiraationsa Italian renessanssista ja erityisesti Firenzen historiallisesta hovikulttuurista. Molemmat hahmot esittävät renessanssiajan pageja – nuoria hovipalvelijoita tai seremoniallisia saattajia – joiden pukeutuminen, kampaukset ja asennot viittaavat selvästi 1400–1500-lukujen firenzeläiseen estetiikkaan. Toisen hahmon turbaanimainen päähine ja koristeellinen asu korostavat aikakauden vaikutteita, jolloin Firenze oli yksi Euroopan merkittävimmistä taiteen ja käsityön keskuksista.

Kyntteliköissä on veistoksellinen rakenne, hahmot kannattelevat viisihaaraista kynttilärunkoa lähes näyttämöllisessä eleessä, mikä luo kokonaisuuteen liikettä ja dramaattisuutta. Kaartuvat kynttilävarret, runsaat lehväornamentit ja simpukkamaiset jalustat viittaavat barokin ja rokokoon muotokieleen, mutta kokonaisuuden historiallinen tunnelma rakentuu ennen kaikkea renessanssiaiheisten figuurien ympärille.
Pronssin tumma patina korostaa yksityiskohtia poikkeuksellisen hienosti: vaatetuksen laskokset, kasvonpiirteet ja jalustan reliefimäinen koristelu tekevät kyntteliköistä lähes pienoisveistoksia. Jokainen kynttilähaara muodostaa tasapainoisen rytmin ja esineiden ilme muuttuu kiinnostavasti eri kulmista katsottuna.

1900-luvun alussa Italiassa valmistettiin paljon historiallisia revival-esineitä, mutta näin näyttävät ja hyvin säilyneet parilliset pronssikyntteliköt ovat nykyään huomattavasti harvinaisempia, erityisesti alkuperäisenä parina. Ne toimivat yhtä aikaa käyttöesineinä, sisustuksellisina katseenvangitsijoina ja kunnianosoituksena italialaiselle renessanssiperinteelle – ajalle, jolloin taide, käsityö ja arkkitehtoninen loisto olivat osa jokapäiväistä ympäristöä.