Alkuperä: Todennäköisesti Ranska (Napoleon III -tyyli)
Valmistusajankohta: 1800-luvun puoliväli / loppupuoli (n. 1850–1880)
Mitat: Korkeus 33 cm, leveys 12 cm
Materiaali: Mustaksi värjätty puu (ebonoitu), hopeoitu metalli/messinki, luu- tai norsunluu-upotukset
Kunto: Kohtalainen, upea ikääntynyt patina ja ajan tuomaa kulumaa. Alkuperäinen INRI-laatta on hajonnut/puuttuu, mikä lisää esineen autenttista ja historiallista tuntua.
Muuta: Tämä harvinainen ja tunnelmaltaan jopa makaaberi pöytäkrusifiksi on vaikuttava esimerkki 1800-luvun katolisesta hartaus- ja seremoniaesineistöstä. Ristiinnaulitun Kristuksen pään taustalla säteilee näyttävä aurinkomainen kehä (sädekehä), joka symboloi jumalallista valoa ja voittoa kuolemasta. Ristissä on käytetty hienoja luu- tai norsunluu-upotuksia (ristin päissä), jotka olivat tyypillisiä aikakauden laadukkaimmille hartausesineille. 33 cm korkuisena tämä krusifiksi on kookas ja vaikuttava kohde, joka sopii erinomaisesti niin uskonnollisen antiikin, goottiesineistön, kuin perinteisten kuriositeettikabinettien harrastajille.

Krusifiksi – Ristiinnaulitun kuva kristillisessä taiteessa

Krusifiksi on kristillisen taiteen keskeinen esine, jossa kuvataan ristiinnaulittua Kristusta. Sen tunnusmerkki on corpus, Kristuksen ruumis, joka erottaa krusifiksin pelkästä rististä. Krusifiksin muoto ja esitystapa ovat vaihdelleet kristillisen maailman eri perinteissä: läntisessä kirkossa korostuivat kolmiulotteiset veistokset, kun taas itäisessä kirkossa suosittiin kaksiulotteisia, ikonimaisia kuvakrusifikseja. Varhaisimmat tunnetut krusifiksit olivat pieniä ja tarkoitettu altta rikäyttöön. Keskiajalla niiden koko ja merkitys kasvoivat ja kirkoissa alettiin käyttää suuria, usein polykromisia triumfikrusifikseja, jotka sijoitettiin kuorin ja runkohuoneen väliin triumfikaarelle. Näistä tuli sekä liturgisia ja myös visuaalisia keskipisteitä.

Krusifiksien ikonografiassa esiintyy usein lyhenne INRI, joka viittaa latinankieliseen tekstiin Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum – ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Raamatun mukaan Pontius Pilatus määräsi tämän kirjoituksen asetettavaksi Kristuksen pään yläpuolelle. Itäisessä perinteessä käytetään usein kreikankielisiä lyhenteitä IC XC, Kristuksen nimen alku- ja loppukirjaimia, sekä alareunassa sanaa nika, ”hän on voittoisa”.

Krusifiksi on vuosisatojen ajan toiminut sekä hartaudenharjoituksen välineenä että teologisena symbolina, joka muistuttaa Kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja voitosta. Sen muoto ja tyyli kertovat paljon sekä valmistusajankohdasta että kulttuurisesta yhteydestä, jossa se on syntynyt.