Taksidermia – kohde ”hämähäkki kuutiossa”

Alkuperä: Eurooppa
Valmistusajankohta: 2000-luku
Säilöntäkuution mitat: 7,5 x 7,5 x 2,5 cm
Kunto: Hyvä
Muuta: Erittäin hieno kohde kaikille ”hämis -pelkoisille”! Todella yksityiskohtainen lintuhämähäkki, joka on ammattitaitoisesti käsiteltynä ja säilöntäkuutioon säilöttynä (tarkempi laji ei meillä tiedossa). Kerrassaan suurenmoinen kohde mihin tahansa kokoelmaan.

Lintuhämähäkit

Lintuhämähäkit on hämähäkkien heimo ja sen lajit ovat suurimpia kaikista hämähäkeistä, mutta muodostavat määrällisesti verrattain pienen osan maapallon kaikista hämähäkeistä. Lintuhämähäkeistä on toisinaan käytetty myös nimitystä tarantella, mutta tarantellalla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös Etelä-Euroopassa elävää, juoksuhämähäkkien heimoon kuuluvaa tarantelia, eli provencentarantelia. Lintuhämähäkkejä esiintyy niin sademetsissä kuin aavikoillakin; osa lajeista kaivaa maahan pysyvän pesän, toiset käyttävät tilapäisiä, luonnon tarjoamia suojia, ja osa elää puissa. Lintuhämähäkit käyttävät ravinnokseen kaikkia eläimiä, jotka suinkin saavat nujerrettua. Ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkäänkin.

Yleinen harhakäsitys on, että kaikki lintuhämähäkit olisivat ihmiselle hengenvaarallisia. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia, mutta muutamaa sukua lukuun ottamatta ne ovat ihmiselle jokseenkin vaarattomia. Mikäli lintuhämähäkki pääsee puremaan ihmistä, on reaktio hyvin samankaltainen kuin ampiaisen pistoon. Joillakin aasialaisilla lajeilla on tosin todettu olevan muita voimakkaampi myrkky. Useimmat lajit potkivat puolustautuessaan ihoa ärsyttäviä takaruumiinsa karvoja tunkeilijaa kohti. Useimmilla lintuhämähäkeillä on varsin pitkä elinkaari. Joidenkin naaraiden tiedetään eläneen vankeudessa lähes 30 vuotta, koiraat sitä vastoin saavuttavat vain muutaman vuoden iän. (Lähde: Wikipedia)

Taksidermia

Taksidermia eli eläinten täyttäminen on taiteenlaji, joka käyttää materiaalina kuollutta eläintä, pyrkii säilyttämään eläimen ulkomuodon ja tekemään eläimestä esineen. Eläimen sisäelimet ja valtaosa luustosta poistetaan. Nahka jätetään, ja sen sisälle laitetaan muita aineita tukemaan ja antamaan muotoa. Täytettyjen eläinten on asennollaan tarkoitus muistuttaa eläviä eläimiä, ja usein eläintentäyttäjän taidon mittana on se, miten elävännäköisiä hän onnistuu eläimistä tekemään. Täytetylle eläimelle tehdään useimmiten alusta tai kiinnike. Silmät poistetaan ja korvataan lasisilmillä.

Eläimiä on täytetty tuhansia vuosia osana hautajais-, uhraus- ja palvontamenoja. Ranskalainen ornitologi Jean-Baptiste Bécœur kehitti 1700-luvulla niin kutsutun Bécoeurin reseptin, arsenikkipohjaisen säilöntäaineen, jolla saatiin estettyä lihaa syövien bakteerien toiminta. Toinen ranskalainen ornitologi, Louis Dufresne, kehitti eläinten täytön tapoja edelleen ja vuonna 1802 hän saattoi avata Ranskan luonnontieteellisessä museossa maailman suurimman harvinaisten lintujen kokoelman. (Lähde: Wikipedia)