Mekaaninen mestauslaite ”giljotiini”, Ranska

160.00 

Alkuperä: Ranska
Valmistusajankohta: 1900-luvun alku
Mitat: Korkeus 16 cm, leveys 9 cm, syvyys 12 cm
Kunto: Hyvä, pinnoissa ajanmukaista kulumaa / patinaa
Muuta: Mielettömän hieno ja erittäin harvinainen vanha mekaaninen ”lelu”, jollaisia ei aidosti vanhoina kovin usein vastaan tule. Kyseessä on giljotiinista tehty erittäin tarkka ja yksityiskohtainen pienoismalli, jonka mekaniikka ja erittäin terävä terä toimivat edelleen hienosti (toimii esim. sikarin katkaisussa). Hieno lisä mihin tahansa erikoisempaan kokoelmaan.

Giljotiini

Giljotiini on mekaaninen mestauslaite, jossa putoava terä katkaisee kuolemaantuomitun kaulan. Giljotiinin isänä pidetään ranskalaista lääkäriä Joseph-Ignace Guillotinia (1738–1814), jonka mukaan se sai nykyisen nimensä. Guillotin ei keksinyt giljotiinia, sillä samalla periaatteella toimivia teloituslaitteita oli tunnettu jo vuosisatoja aiemmin, mutta hänen vaikutuksestaan se otettiin käyttöön Ranskan vallankumouksen aikana ja se muodostui yhdeksi vallankumouksen tunnetuimmista symboleista. Giljotiinia käytettiin teloituksiin useissa Euroopan maissa aina 1970-luvulle saakka.

Historia

Giljotiinin tapaisia teloituslaitteita on esiintynyt jo ennen uutta aikaa; niistä ensimmäisten arvellaan olleen persialaista keksintöä. 1200-luvulla Italiassa tunnettiin mannaia-niminen teloituslaite, johon aateliset olivat oikeutettuja. Tällaisella teloitettiin vuonna 1268 Napolissa viimeinen Hohenstaufen-suvun edustaja, Schwabenin herttua Konradin, Tagliacozzon taistelun jälkeen. Britteinsaarilla käytettiin keskiajalta lähtien samanlaisia teloituslaitteita, joita kutsuttiin Englannissa nimellä Halifax Gibbet ja Skotlannissa nimellä Scottish Maiden eli skotlantilainen neitsyt. Saksassa ”esigiljotiinista” käytettiin nimeä Fallbeil. 1700-luvulla hollantilaiset teloittivat vastaavanlaisella laitteella orjia siirtomaissaan. Ennen Ranskan vallankumousta nämä laitteet eivät kuitenkaan olleet yleisessä käytössä.

Ranskan suuren vallankumouksen aikana 1791 teloittamisen yhteydessä tapahtunut kidutus kiellettiin ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano määrättiin kaulan katkaisuksi. Pyövelit kuitenkin tekivät usein virheitä miekalla ja kirveellä mestatessaan. Tohtori Joseph-Ignace Guillotin, Ranskan vallankumoushallinnon jäsen, kehitti ajatuksen ”yksinkertaisen laitteen” rakentamisesta teloitusten hoitamiseksi. Näin voitaisiin taata kaikille kuolemaantuomituille samanlainen, pyövelin taidoista riippumaton, mahdollisimman nopea ja tuskaton loppu.

Lääkäri Tobias Schmidt suunnitteli ensimmäisen modernin giljotiinin. Prototyypin hyväksyi käyttöön tohtori Antoine Louis. Laitetta kutsuttiin aluksi pikku Louisoniksi, mutta sille vakiintui nopeasti nimi guillotine kuolemanrangaistuksen tuskattomammaksi tekemistä ideoineen ja puolustaneen Guillotinin mukaan. 25. huhtikuuta 1792 sen ensimmäinen uhri, maantierosvo ja ryöstömurhaaja Nicolas Jacques Pelletier, menetti päänsä giljotiinissa.

Giljotiiniteloitukset eivät myöskään olleet osoittautuneet teknisesti ongelmattomaksi. Vaikka giljotiinin tarkoituksena oli tehdä teloituksesta mahdollisimman humaani, todellisuus oli usein aivan muuta: alkuaikoina giljotiinit oli usein rakennettu väärin johtuen virallisten rakennusohjeiden puuttumisesta. Terä pudotettiin usein liian matalalta, tai se oli valmistettu ala-arvoisesta metallista ja tylsyi nopeasti. Siten yksi isku ei välttämättä riittänytkään pään irrottamiseen. Toisinaan kauhistunut teloitettava pääsi liikkumaan, joten terä osuikin takaraivoon tai hartioihin. Giljotiinin alkuongelmat saatiin ratkaistua vasta 1820-luvulla, jolloin se vakiintui yksinomaiseksi teloitustavaksi Ranskassa.

”Elävien päiden legenda”

Ranskan vallankumouksen vuosina silminnäkijät kertoivat, että giljotiinilla teloitettujen päät saattoivat iskeä silmää tai ilmehtiä katkaisemisen jälkeen. Charlotte Cordayn pään väitettiin jopa saaneen kasvoilleen ”raivostuneen ilmeen”, kun päätä kansanjoukoille esitellyt teloittaja läimäytti sitä poskelle. Näiden havaintojen vuoksi alettiin epäillä, ettei giljotiini takaisikaan silmänräpäyksellistä ja tuskatonta kuolemaa. Kaulan salamannopean katkeamisen väitettiin päinvastoin aiheuttavan sen, että aivot jatkoivat toimintaansa vielä hetken teloituksen jälkeen. Hurjimpien väitteiden mukaan katkaistu pää saattoi pysyä tajuissaan jopa puoli minuuttia.

Monet lääkärit tekivät kokeita giljotiinilla teloitettujen rikollisten päillä, vielä niinkin myöhään kuin 1956, selvittääkseen näiden väitteiden todenperäisyyden. Vaikka joidenkin lääkärien mukaan heidän tutkimansa päät reagoivat esimerkiksi omaan nimeensä pari sekuntia katkaisemisen jälkeen, yleisesti uskotaan, että ”ilmehtiminen” on vain katkenneiden hermojen aiheuttamaa tahdotonta lihasnykimistä. Kaulan katkaisemisen aiheuttama verenvuoto on joka tapauksessa niin voimakasta, ettei pää voisi edes teoriassa pysyä tajuissaan muutamaa sekuntia kauempaa.

Teloitusprosessi Ranskassa

1900-luvulla käytettiin yhtä giljotiinia, joka painoi 580 kg ja joka lähetettiin Pariisista sitä tarvitsevaan vankilaan. Se pystytettiin yön aikana sopivaan paikkaan. Juuri ennen aamunkoittoa viranomaiset menivät tuomitun selliin ilmoittamaan, että hänen vetoomuksensa on hylätty ja että hänet teloitetaan välittömästi. Hänelle annettiin sitten tunti aikaa valmistautua ja rukoilla papin kanssa. Sen jälkeen hänen kätensä sidottiin selän taakse ja paidasta leikattiin kaulus pois. Vankilan rekisteriin tehtiin viimeinen merkintä, jonka jälkeen vartijat saattoivat vangin ulos giljotiinille. Hänet sidottiin välittömästi giljotiinin alustaan, joka saman tien työnnettiin paikalleen. Giljotiinin kaulus laskettiin paikalleen ja terä pudotettiin. Koko prosessi vei aikaa vähemmän kuin kaksi minuuttia. (Lähde: Wikipedia)

Tunnettuja giljotiinilla teloitettuja:

25. huhtikuuta 1792 Nicolas Jacques Pelletier, ensimmäinen giljotiinilla teloitettu
21. tammikuuta 1793 Ranskan kuningas Ludvig XVI
16. lokakuuta 1793 Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n puoliso Marie Antoinette
5. huhtikuuta 1794 ranskalainen vallankumousmies Georges Danton
8. toukokuuta 1794 Ranskalainen kemisti Antoine Lavoisier
28. heinäkuuta 1794 Ranskan vallankumouksen johtaja Maximilien de Robespierre
23. syyskuuta 1910 Viimeinen ruotsalainen kuolemaantuomittu Johan Alfred Ander mestattiin Långholmenin vankilan giljotiinilla.
25. helmikuuta 1922 Kuuluisa sarjamurhaaja, ”Siniparta” Henri Désiré Landru
10. tammikuuta 1934 Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltosta syytetty Marinus van der Lubbe
17. kesäkuuta 1939 Viimeinen julkinen teloitus, sarjamurhaaja Eugen Weidmann
22. helmikuuta 1943 Hans ja Sophie Scholl sekä Christop Probst Valkoinen ruusu -liikkeestä
11. toukokuuta 1949 Berthold Wehmeyer Saksan liittotasavallan viimeisenä
28. marraskuuta 1972 murhaajat Roger Bontems ja Claude Buffet
10. syyskuuta 1977 Viimeinen Ranskassa giljotiinilla teloitettu Hamida Djandoubi

Kiinnostaako kohde ? Ota yhteyttä alla olevalla lomakkeella.

Haluan: